Tavoitteet vuodelle 2012

"Ihan turhaa meitä erottaa on
Toisistamme kenenkään koittaa
Meidän voimaa on turha vastustaa
Ei mitään liian vaikee oo hoitaa."

Issun tärkeimpänä tavoitteena on tietenkin myös tulevana vuonna pysyä yhtä eloisana, pirteänä, reippaana ja etenkin TERVEENÄ paimentimena, kuin kuluvana vuotenakin on ollut. Alku keväästä olisi tarkoitus saada silmäpeilaus ja gonioskopia tutkimus käytyä, jotta saadaan tietää onko näkimet kunnossa. :) Lisäksi hierojalla tsekkaamassa lihaksisto, neitin selkä kun on hieman vetäytynyt juntturaan.. Luulisin, että aukeaa ihan "pelkällä" koirahierojalla... 

Tokon saralla uskaltaisin toivoa, että saataisiin kevään loppuun mennessä avoluokka kisavalmiiksi, kisoihin mennään toki heti, kun vaan liikkeet on varmasti hallussa. Oli se sitten helmikuuta tai lokakuuta... Mitään kasin suorituksia kun ei ole tarkoitus kiireellä väsätä kasaan. Kyllä se minun mielestä aina tavoitellaan 10 suorituksia. ;) Toki tulevan vuoden tavoitteeksi uskallamme laittaa myös TK2- koularin. Katsellaan mitä tuleman pitää. Toki jos jotain ihmeitä tapahtuu, esimerkiksi helvetti jäätyy, ja saadaan TK2 hyvissä ajoin, toki aloitamme voittaja luokan saloja ratkomaan, mutta jos jos - ni lehmäki lentäis... Eli suunnataampas kuitenkin ne katseet ensin siihen avoluokkaan... :D

Agiliito on ja pysyy nyt määrittämättömällä tauolla. Saas nähdä mitä sen saralla tapahtuu...

Paimennus :ta pyrimme harjoittamaan mahdollisimman paljon, ja mahdollisuuksien mukaan. Kesällä etenkin toivon tämän lajin edistymistä. Miulle henkilökohtaisesti on tärkeämpää, että paimenkoira pystyy tekemään töitä paimentamalla, kuin esimerkiksi yksikään pk-laji, yhtään niitä väheksymättä..

Näyttelyt jatkuvat melkolailla samaa tahtia, kesällä varmasti enemmän, koska Islan turkki lienee melko parhaimmillaan kesä-heinäkuussa.. Cacibbeja koitamme Suomen maasta saada, ja mieleni tekisi lähteä käymään ensi vuonna jossakin ulkomailla.. Kenties baltiassa..

Allekirjoittanut itse pyrkii opiskelemaan koirien hyvinvointia, ja muutakin sellaista, saas nähdä käykö tämä pitkäaikainen haave toteen tulevana vuonna.. Lisäksi toki koitan kehittyä koiran koulutuksessa ja omistamisessa koko ajan, ja kerään mahdollisimman paljon kokemuksia kaikenmoisista asioista ja tapahtumista. Lisäksi aion rakastaa Islaa vieläkin enemmän - sepä nyt on sanomattakin selvää ! ;)

Islan mielestä varmaan tavoitteeksi riittäisi paljon irti olemista, lenkkeilyä ja RUOKAAAAAA ! Rapsutuksia, nukkumista ja luita. Koirakavereita, auton kyydissä matkustamista ja mummola visiittejä = huomiota kenen luo sitten meneekin, ja tietysti ylimääräisiä herkkuja.. :) Television edessä köllimistä (koska silloin se taitaa tuntea itsensä diiva-prinsessaksi, sillä kaikkihan silloin tuijottaa pientä mustavalkoista... Vai mitä ? ;D )

Voi herranjestas minkälainen..

..lapsi oli hän, on hyvä ettei Issukoita ole enemmän.. :D

Se siitä tokossa edistymisestä. ;) Hahah, tai noh, jos nouto on mennyt eteenpäin, niin sitten itse perusasento on ottanut hieman takapakkia... vai mitä ootte mieltä ?

Sanoin käskyn "sivu". Ja tässä oli tulos:

Sisarukset

Kuva: N. Knuters
Lavastus/kuvaussihteeri: L. Vesikko
Assistentti: M. Lantunen

Duracell voimissaan

Mummolassa.

Issun lääkekuurit oli ja meni jo. Päätin itsenäisesti lopettaa ne happosalpaajat samalla kun antibiootti loppui, eli viiden päivän jälkeen. Koen turhaksi syöttää niitä salpaajia, sillä kakominen loppui samalla kun se luunsiru saatiin pois. :) Joten, ongelman aiheuttajaksi voi hyvin varmasti sanoa sitä luunsirua. Hyvä näin, että se huoli on sinänsä hävinnyt vierasesineen poistuttua. :)

Kaveri on nyt siis ihan normi oma iloinen pöljä itsensä. Ja kirjoittaja itsekin on saanut yönsä nukkua rauhallisin mielin.

Käytiin viikonloppuna viettämässä Madonna pikkujoulut. Osallistujina siis madonna sisarukset, Isosisko-Maisa, Isoveikka-Elmo ja pikinen Isla. Kirppu äiti joutui hoitoon juoksujensa vuoksi.. :/ 

Kaikki meni tosi hyvin, ja penskat juoksenteli hullunlailla pitkin pihoja ja kähkäsivät keskenään minkä vaan kerkesivät. Ihanan näkösiä. Elmoveikka on kyllä niiin miehistynyt mahdottoman komeeksi. 

Otettiin Madonna penskojen yhteinen joulutervehdyskuva, mutta julkaisen sen vasta sitten joulun alla, aatonaattona tai aattona. ;)

Sunnuntaina sitten illansuussa ennen kotiin lähtöä Maisa ja Issu tokotteli pienet setit. Maisa treenasi lähinnä häiriötä, hienosti. ;) Ja Issu sitä sun tätä. Oli niin ihanaa nähdä miten kahden kk:n ei-mitään-tokojuttua tauon aikana Isla on pikkupikku päässään ajatellut asioita. <3 Se oli ihan H-U-I-P-P-U. Nouto oli jotain ihan hurjaa harppausta taas mennyt eteenpän. IHANAA! Seuruuseen kokeiltiin nyt napakkaa otetta, vilkuilusta samantien kielto. Ja sekin näytti toimivan. Kaveri oli ihan että: "woot, komennaks miuta oikeesti ???" :D Mut muuttu ääni kellossa samantien. Ookrait. Täst on taas hitsin hyvä jatkaa. ;) Ehkä myökii päästää avoon joskus kisaan. ;) Onneks ei edelleenkää oo kiire ! ..Miul ainakaa..

Tämmösii sukutapaamisii lisää!!!!!!!!!

väsynyt matkaaja.

Tältä pikkunen näytti kun päästiin kotiin. :D <3

Ja tässä taas tulee viimoseks Issukan paras (miun mielestä) jouluposeeraus. Miun pieni tonttunen. <3

Kuva: N. Knuters, Kuvaussihteeri: L.Vesikko, Assistentti: M.Lantunen.

Shine on you crazy diamond

"Sun luona on mun turva,

mä pidän susta huolta.

Sun luona on mun turva,

mä pidän susta huolta."

Islan kanssa käytiin perjantaina eläinlääkärillä, sillä miulla oli huoli niin kova. Olin valvonut kaksi yötä, osittain Islan oireiden ja osaksi omien mietintöjen ja kauhuskenaarioiden vuoksi. Isla alkoi tiistaina taas oireilla samalla tavalla kuin noin vuosi sitten, ennen luustokuvauksia. Se "kakoo", aivan kuin kurkussa olisi jotain. Se veti pihalla ruohoa ihan urakalla, ja lisäksi se nielaisi vaivalla. Tai siltä se kuulosti. Nukkuessaan kuolasi melko paljon. Tämänkin ajattelin johtuvan, jos nieleminen tuntuu inhottavalta, tai vaivalloiselta. Isla kuitenkin söi ja joi ja riehui ihan normaalin tapaansa. En voi sanoa, että lenkin jälkeen tai ruokailun jälkeen se kakoisi enemmän.. Lisäksi illalla se paheni usein, ja se hyppi sänkyyn ja pyöri siinä ympyrää, jolloin en minäkään saanut nukutuksi. Joten perjantaiaamuna soitin lääkäriin, ja saimme samaksi päiväksi ajan. Olin jo päättänyt, että mieluusti rauhoitettaisiin ja oikeasti katsottaisiin sinne kurkkuun. Kauheinta oli, kun ei tiennyt mistä tämä kaikki oireilu johtui. Pitkin vuotta se on aina välillä illan siellä, illan täällä oireillut. 

Isla sitten tosiaan pääsi jo heti samana päivänä lääkärille, ja punnituksessa 'pikkanen' painoi 16,3kg. Sydän, keuhkot, suu ja hampaat hyvässä kunnossa. ♥

Ja kuten arvata saattaa, ei nieluun nähnyt Islan ollessa hereillä. Joten Issunen laitettiin uneen, ja sitten päästiin katsomaan kunnolla sinne kurkkuun.

Islan nielurisat olivat hieman verestävät ja lievästi tulehtuneet. Lisäksi toisesta (taisi olla vasemman puoleinen) nielurisataskusta löytyi jokin luun siru, tms karkea vierasesine. Se ei kooltaan ollut varmaan edes nuppineulanpään kokoinen, mutta kyllä se on kaihertanut. Onneksi se saatiin pois sieltä, ja nyt on Ips antibioottikuurilla 5pv, ja lisäksi se sai närästyslääkettä, ja happosalpaajaa, jotta mahdolliset mahahapot eivät kurkkua ärsytä.

Itse epäilen vahvasti, että tuo vierasesine on todennäköisesti voinut olla jo yli vuoden siellä mistä se löydettiin, sillä niitä vastaavia oireita on ollut ympäri vuoden, mutta harvemmin, kuin nyt 4pv aikana. Jos se on vaan siellä vaihtanut paikkaa, että välillä ärsyttää nielua, välillä ei. Mutta ihanaa, että se on nyt otettu pois ja Isla on kunnossa. ♥

Pikku potilas oli aika reipas taas lekurilla. :) Ja kotona se oli ilta kymmeneen asti tokkurassa ja unessa. Vasta sitten kymmenen aikaan uskalsi antaa ruokaa, kun se oli selkeästi sen oloinen ettei tukehdu siihen ruokaansa. 

Nyt Isla on ollut suht normaali oma itsensä. Jokseenkin hieman ehkä rauhallisempi ja kenties hieman vaisumpi, mutta kuitenkin kestää tolpillaan, ja kunhan lääkitys rupee tehoamaan niin eiköhän se siitä.

Itse pohdiskelin pitkään raaskiiko sitä lähteä itse edes toipilaan luota katselemaan sunnuntain voittaja kehää messariin, mutta tulin päätökseen, että jonkunhan se on Maisa-siskoa mentävä kannustamaan. Islalta jäi tämän vuoden tämä viihde välistä, mutta mitäs siitä, tärkeintä tulee aina olemaan se, että koiralla on kaikki hyvin. Sen hyvinvointi on tärkeämpää aina kuin yksikään näyttely, koe reissu tai tulos ! 

Kuluvan vuoden tavoitteet..

Tsekkailin tässä yövuoron tylsinä tunteina meidän tämän vuoden tavoitteita, ja päätin sitten katsoa mitä ollaan saatukaan aikaiseksi, tokihan vuotta on vielä jäljellä, mutta tuskin siinä mitään mullistavaa tapahtuu. Kirjailen ensivuodelle tavoitteita lähempänä vuoden loppua.. :)

Tokon saralla, ei suurempia ihmeitä. Isla alkaa handlata perusasiat hyvin, nyt vain tarvittaisiin ne viimeiset hionnat, jotta paketti alkaisi jollain tavalla olla kasassa. Joten tämän vuoden tavoitteeksi tokon kannalta asetan kisa debyytin, joka toki tarkoittaa ankarampaa harjoittelua, jotta kisakuntoon päästään!

->Meillähän siis tämä tokokisa debyytti täyttyi, ja kaikenlisäksi aivan yli odotusten,

kun tahkosimme, enemmän ja vähemmän hyvillä pisteillä TK1

kasaan heinäkuun alkuun mennessä.

Kesällä Isla täyttää 2vuotta, ja sen myötä miulla olis mielessä käyttää Isla loppukesästä/alkusyksystä luonnetestissä... 

-> Isla suoritti luonnetestin hyväksytysti pistein +152p, laukausvarma.

Elokuussa Tuusulassa.

Agilityn saralla jatkamme harjoittelua, kerran Isla tuntuu pitävän tästä lajista. Ja mie myös! Katsotaan mihin saakka meidän rahkeet riittää duracell pupun kanssa. ;)
Agilityn puitteissa Isla pääsee hierojalle alkuvuodesta, ihan ennaltaehkäisevässä mielessä. 
Islalla ei ole ollut mitään kovin selviä tai pahoja jumeja missään, mutta ei se huonoakaan tee.

-> Isla kävi fyssarin hierottavana helmikuussa, ja huomattavia jumeja ei löytynyt. Agility on mennyt ylä- ja alamäkeä, hauskaa kuitenkin on ollut, sekä kehitystä tapahtunut. Minä olen kuitenkin miettinyt pientä ajattelutaukoa tässä lajissa, sekä Islalle, että miulle. Katsellaan!

Näyttelyistä tietenkin halutaan hyviä tuloksia sekä ilmanmuuta syntymäpäivän jälkeen viimeinen serti. Haluan kovasti Islan kehäkäyttäytymiseen varmuutta, ja meille kokemuksen tuomaa rentoutta! (etenkin miulle!!)

-> Näyttelyissä mukavaa menestystä on tullut edelleen. Isla oli keväällä Lahdessa Rop, saaden ensimmäisen CACIB:in ja neljännen sertin. Ja tulipa se viimeinen ja viides serti syntymäpäivän jälkeen heti ensimmäisestä näyttelystä Juvalta, Isla siellä myös Rop. Ja luonnetestin myötä valioitui FI MVA:ksi. <3 ! Islan kanssa on mennyt kehässä käyttäytyminen eteenpäin huomattavasti. Kesällä plikka osasi esiintyä todella kauniisti. Nyt syksyn mittaan nuoruuden into puskee jälleen pintaan, joten sitä koitetaan vielä rauhoittaa kohti messaria..

Muita kategorittomia tavoitteita voisivat olla mm, paljon lenkkeilyä, yhdessä puuhastelua, leikkimistä, kesällä uimista niin paljon kuin aika antaa myöden, koska sitä Isla rakastaa. Lisäksi kirjaan tavoitteeksi kokeilla syttyykö tyttö lampaille, ja olisi miun toiveiden täyttymys päästä patikoimaan/vaellusretkelle koiran kanssa ruska-aikaan. Lisäksi ilmanmuuta pidetään yhtä edelleen Maisa-siskon ja Elmo-veikan kanssa. Naapurin ihastuttavasta omapäisestä Lordi-SETÄSTÄ puhumattaakaan.

-> Lenkkeilty on ja paljon! Isla ui kesällä harvase päivä, ja rakastaa sitä edelleen.

Kävimme kesä HELTEILLÄ kokeilemassa suhtautumista lampaille ja tyttö loisti <3 !

Sitä ei tarvinnut paljon sytytellä, vaan ennemminkin ohjailla oikeille reiteille. Sitä lisää !

Ja kovasti mietitäänkin jo seuraavaa kertaa. :)

Maisan, Elmon ja Lordin kanssa olemme pitäneet yhtä kovasti,

myös Pauliina ja Kooa kaveri ovat tulleet "uutena" meidän piiriin mukaan. :)

Ja onhan noilta reissuilta kertynyt paljon uusia tuttavuuksia,

mikäs sen mukavampaa ! :)

Tällainen pikainen päivityskatsaus kuluvan vuoden tavoitteisiin. Nyt kyllä huomaa, kuinka paljon upeita kokemuksia ja uskalluksia onkaan tullut koettua ja saavutettua. On miulla niin hieno koira, joka tän on mahdollistanut, ei voi kyllä koskaan kasvattajaa tarpeeksi kiittää tästä pakkauksesta !

..Yksinään ei kukaan maailmaa valloita, meille mikään ei oo mahdotonta..

Jyppilän KV:t 19.-20.11.

Turkki nyt tällä mallilla, ei tosiaan mitenkään paras mahdollinen, muttei nyt ihan niin järkky ku vois olla...

Reissu alkoi lauantaiaamuna anivarhain, kun starttasimme volvon nokan kohti Jyppilää, eli Jyväskylää. :) Perille päästyämme ja auton parkkiin saatuamme leiriydyttiin kehän vierustalle. Jännitys (lue suoranainen panikointi) alkoi, kun testailin Duracellia viereisessä kehässä, ja sehän oli aivan kamalaa menoa. Porsas on täällä taas. Naapuri, best friend Kipa, oli managerina mukana ja sanoinkin sille lähestulkoon "Houston, we have a problem"... Keräilin kiitettävästi jännitystä siinä sitten ennen kehää. Lisäksi olin täysi dorka, kun varsin hyvin tiedän, että aikaan saadaan vain katastrofi, jos en rauhoita Ii:tä ennen kehään menoa.. Niinpä vastoin kaikkea tätä rauhoittelua, annoin Islan makoilla tyynenä maassa ennen kehään astumista ja sitten kun lähdettiin suoriltaan kehään, oli tulos juuri se edellä mainittu katastrofi... Seisotettaessa luotan Islaan 100% varmasti. Seistessä se on ilman minkäänlaista asettelua todella varma, ja ryhdikäs, välillä jopa liiankin ryhdikäs, varsinkin kaulasta.. Mutta kuten lauantaina, liikkeessä se alkoi possuilla oikein olan takaa. Tai noh, tähänkin mie ite oon syyllinen. Se oikoi kulmat, vaikka tein mitä, jolloin kun se osui liukkaalle lattialle poiketessaan matolta, nosti se häntää ja nosti myös laukalle kuopiessaan, tai ennemminkin ruopiessaan pettävällä pinnalla eteenpäin. Meni taas 5m ennenkuin tasaantui ja sitten olikin seuraava kulma.. Lisäksi pidin ihan liian lyhyellä hihnaa, jolloin se kiskoi enemmän eteenpäin, vasten sitä kitkaa, minkä hihna sille tuotta. Propsit miulle tästäkin hätäratkasusta... :P Noh, positiivisesti ajateltuna, oli siellä ihan siedettävääkin pätkää.

Tuomari lauantaina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.


"Erinomaiset mittasuhteet, hyvä koko ja luusto. Kaunisilmeinen pää, tummat silmät. Eläväiset korvat. Hieman pysty kaula. Hyvä selkä ja lantio. Hyvä rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivulta. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu."


Tällä irtosi se mitä toivottiin: VAL-ERI. Ja luokkansa viimone villahousu. :D Sellanen valioluokkadebytointi. :)

Veera Kiurun ottama kuva.

Nooooh, sunnuntaina taas parkkipaikka episodin jälkeen oli toiveissa rauhallisempi töheltäjä, sillä matkailijan homma on rankkaa... Yövyimme sukulaissuhteita käyttämällä saadulla kämpällä, aivan Jyppilän keskustassa. Issu pääsi muistelemaan taas kerrostaloelämää.. :D Hyvin tuo suhtautuu ja suhteellisen helppoa sen kanssa on matkustaa, ja mennä melkein mihin vaan... :)

Sunnuntaina siis oli pienoista painetta, kun halusin eilisen suorituksen unohtaa ja keskittyä parantamaan sitä sille tasolle, miltä kesällä "tauolle" jäätiin. Kerkesin pari kiekkaa pyöräyttää Islaa, ja keksin pari jippoa, jolla sen sai menemään huomattavasti tasapainoisemmin. Tämän lisäksi kerkesin pyörittää Elmo-veikkaakin jonkin aikaa.
Esiintyminen oli kaikinpuolin liikkeiden osalta parempi, joskaan ei vieläkään sillä tasolla kuin se on välillä ollut. Mutta tästä noususuhdanteesta on hyvä jatkaa ;) ! Issu ylitti "odotukset", saaden tänään Erin ja vielä sa:n. Uujjea. Ja kun viisi narttua pääsi pn kehään, oli Issu tänäänkin viimeinen eli viides villahousu ;D ! Hienosti siis :)

Tuomari Marja Talvitie.


"Häntäänsä hieman korkealla kantava. Erinomaista tyyppiä. Sivulta hyvin liikkuva. Hyvät takakulmaukset. Kaunis väri. Hyvä karva. Liikkuu hieman ahtaasti takaa."


Tällä irtosi VAL-ERI VAK2 SA. JEIIIIIIIIIII. :)

Hihihihi

Alunperin tähän piti laittaa yksi kuva, missä kamu vetää hihnassa miestä perässään ja koirulin ajatuskuplassa lukee: "seuraa!" :D, mutten sitä löytänyt. :( ahahahaha, tääkin on kyllä iha hyvä :D

Nothing's gonna change my love for you

 ♥

Aivan pakko laittaa lopuksi vielä tämmönen pätkä :


Näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Mitäs meille..

Koira tulee illalla kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin. ♥
- Risto Rasa 1971

Tässä tämän viikon alkupuolella matkailtiin Ranchille Maisa-siskon ja Kira-äipän luokse. :) Kiitosta taas Niinalle, kun saatiin visiteerata!!

Isla neitonen pääsi käymään tallilla mukana, kun ratsastelin Niinan vuokrahevosella. Hyvin Isla siellä käyttäytyi, vaikka herra hevonen saattoikin hitusen jännittää. Maisalla ja Islalla tuli hieman pieni välikohtaus keskellä kenttää, kun leikin lopuksi paloi pinna. Nopeasti tilanne oli kuitenkin ohi, eikä sen jälkeen mitään enää ollutkaan koko reissun aikana. Harvinaista on, että nuo ottaa yhteen, koska Maisakaneli on selkeästi persoona, jonka slogani on: "Eiku mä haluun vaa maailman rauhaa ja oikeutta eläimille...!" ;D

Isla ja Maisa.

Keskiviikkona käytiin Jokimaalla treenailemassa Niina ja Maisa&Kira, Heidi ja Marneus, Maikku ja Karkki&sheltit.
Islan kanssa päätin treenata niitä liikkeitä, mitkä sillä on vahvimpia, oltiinhan kuitenkin täysin uudessa treenipaikassa, ja täysin uusien treenikavereiden kanssa.
Otimme siis ihan aluksi Avoluokan paikkamakuun varsin kovassa häiriössä (sillä aikaisemmin emme ole treenanneet lainkaan tällä tavoin). Heidi heitteli leluja ja huuteli tule käskyä ja vingutteli vinkulelua. Ensimmäisen kerran Isla kesti reilu kaksi minuuttia jonka jälkeen nousi ja liikkui eteenpäin. Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin takaisin piiloon. Sen jälkeen taisi odotella niin kauan, että tultiin koirien luo. Hyvä suoritus siis meille. ;) Päätin ottaa Islan kanssa toisenkin "ryhmän" kanssa samanlaisen paikkamakuun, sillä meillä oli koiria sen verran, että tehtiin paikkamakuu kahdessa erässä. Tällä kertaa Isla kesti hyvin sen häiriön. Vahvistin välillä, huutelemalla "hyvä paikka".. Lisäksi oli hyvä, ettei häiriö varsinaisesti kohdistunut Islaan, jotta se hoksaisi tehtävän idean. Toinen makuu siis erittäinkin hyvä. :) Perusasentoon tulo otettiin vuorotellen, ja se oli hyvä juttu. Isla ponkaisi kyllä hyvin Islamaisesti ylös. :) Maahanmeno oli tahmeampaa... Molemmilla kerroilla vasta toisella käskyllä maahan.

Maikku liikkuroi meille lyhyehkön seuruu pätkän: Aika perus Islan seuruuta. Se oli sellasta perus haahuumista, mutta miksikäs se ois muuttunut treenaamatta ????? :D Perusasennot oli hyviä aina pysähtyessä, jäi suoraan istumaan. :)

Lisäksi otettiin jäävät: Joissa maahan meno oli hyvä, ei niin räväkkä kuin Islan paras voisi olla, mutta tyytyväinen kuitenkin siihen.
Seisomaan jäämisessä ekalla kerralla miun mennessä koiran taakse se kääntyi hiukan. Otettiin uudestaan niin, että Maikku vei namilätkän Islan eteen ja kun kävelin Islan taakse, se tuijotti namia ja pysyi paikallaan. Vapautus siitä sitten lätkälle. Tää oli fiksu vinkki ;D !

Luoksetulo: otettiin takapalkalla, ja pysähdyksestä vapautus. Ihan ok. Ekalla kerralla hiippasi askeleita, mutta tokalla kerralla terävämpi.

Pimeän tullessa päätin jättää tähän. Tää riitti meille. Mutta siinä lopuksi sitten hiukan otettiin itekseen kuka mitäkin, ja siinä otin rauhalliset kaukkarit, niin, että miun ja Issun välissä ei ollut paljon yhtään matkaa. Ihan ok.

Issu sai Lahden tuliaisina ihanan uuden pedin. Jätti tyynyn, mihin pienen pieni paimennin mahtuisi kolme kertaa ainakin. :D Varsinkin kun säästää aina niin kovin tilaa ja käpertyy hyyyyyyvin pieneksi keräksi. ♥ Tyynyn kulmassa lukee VAHDIN PAIKKA.

Käytiin eilen Islan kanssa myöskin pitkästä pitkästä aikaa junailemassa ihan taas urakalla, kun matkustettiin ensin lahteen, pikkuveikan jääkiekkopeliä katselemaan ja siitä sitten vielä vähän matkaa eteenpäin. :D Issu käyttäytyi varsin mallikkaasti, mutta miksipä ei, kun junat tulivat sille vauvana hyvinkin tutuiksi.. :)

Nyt odotellaan, että turkki kasvaisi, ja parin viikon päästä käänetään nokka kohti Jyväskylän KV näytelmiä. :) Haetaan vauhtia ja tatsia messaria varten. Onpa mukavaa lähteä pitkästa aikaa pyörähtämässä kehässä. :)

Millanen päivä sul on tänää ?

- no ihan normipäivä.... :D

TULIN VAIN ILMOITTAMAAN,

ETTÄ RAHKA ON LOPPU !!!

Jaahas, näköjään saatiin haaste...

... Blogi elellyt vähän hiljaiseloa, sillä meillä ei ole tapahtunut juuri mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Paitsi se, että Issu neiti juoksee elämänsä neljättä kertaa..

Pauliina Havo

Niinalta ja Maisalta ja Kiralta, tuli haaste ( laitetaas haastetta vaikka Siljalle & Serille, sillä heilläkin on hieman hiljaiseloa pidellyt blogi ;D ) :

8 satunnaista faktaa koiraelämästäni.. Hmm.. :D

1.) Sain ensimmäisen koirarotukirjan ollessani 7-vuotias. Muistan kun taitoin bordercollie rodun kohdalta sivun yläkulman, ja päätin, että tällaisen koiran minä haluan. Muistan myös, että tykkäsin kovasti babe, possu elokuvasta, juuri siksi, että siinä oli bortsuja. :D

2.) Vanhempieni eron jälkeen iskällä on ollut aina koira/koiria. Siis lähes koko elämäni ajan. Ensimmäinen koira oli Hupi, suomenajokoira. Ei mennyt montakaan vuotta kun taloon tuli ensimmäinen karjalan karhukoira, jonka myötä iskä (ja koko perhe) kiintyi kovasti karhukoiriin. Iskä alkoi kasvattaa niitä, ja nyt siellä on 3 koiraa; Konsta, Iitu ja Mari. Mustavalkoinen väri on jäänyt sieltä siis jo päähäni! ;)

3.) Kun muutin kotonta pois 18-vuotiaana, aloin harkita tosissani omaa koiraa, kun en sitä aikaisemmin ollut saanut, vaikka karhukoiria kovasti hoidinkin, halusin oman harrastuskaverin. Rotuhan oli selvä, mutta halusin sen "oikean" pennun, joten ajankohta oli todella auki. Olin valmistautunut odottamaan kauan aikaa, jopa useita vuosia, jotta saisin sen haluamani pennun. Siinä ei sitten ajallisesti kovinkaan kauaa mennyt, kun elämäni penneli haettiin Lappeenrannasta silloiseen Tampereen kotiin. Ystäväni Kipan Lordi bortsu vei viimeisenä bortsu-maton jalkojeni alta, ja siinä sitä sitten mentiin !

4.) Toinen (tai siis kolmas.. Karhukoiraa tuskin ainakaan näillä näkymin tulen omistamaan, sillä metsästykseen ei minusta ole..) unelmieni rotu on saksanpaimenkoira. Joskus sellaisen tulen vielä hankkimaan! Siinä on niin komea, hyvin monipuolinen, ja omistajan "hanskoissa" olevana näyttävä koira, jollaiseen olen mieltynyt. Tähän väliin voisin sanoa, että lisää sakemanni kuumetta nosti se, kun Tampereelle muuttaessa tutustuin erääseen kaveriin, jolla oli alle vuoden ikäinen sakemanni, johon totaalisesti rakastuin. Vealle jouduttiin jättämään hyvästit kaksi vuotta sitten. :( Ikävä on kova.

5.) Islaa hankkiessa sanoin, että menen koiran ehdoilla, enkä varsinaisesti haikaile kisakentille pääsystä, varsinkaan ensimmäisen koiran kanssa, sillä nimenomaan halusin harrastaa ja puuhailla kaikkea kivaa sen kanssa. Muutamassa näyttelyssä saatettaisiin pyörähtää, tokoa harrastettaisiin, jospa siellä puolella kisattaisiin, mutta lähinnä omaksi iloksi. Agilityäkin voisi kokeilla ja kaikkea mitä mieleen juolahtaa.. Isla menestyi hyvin juniori-ikäisenä näyttelykehissä (eikä tuo nyt huonosti nuorissa, taikka avossakaan mennyt), ja siitäkös se nälkä kasvoi siihen lajiin, ja nyt sitten ollaan pyörähdelty enemmän ja vähemmän vaihtelevalla menestyksellä, mutta odotukset tuo koira on kaikin puolin ylittänyt miljoonakertaisesti! Tokossa tahkotaan omaa vauhtia tällä hetkellä kohti avoluokan kisakenttiä. Agilityä taidetaan hieman karsia jossain vaiheesta treeniviikon listalta. Määrittelemättömäksi ajaksi.. Näin se amatööriohjaajakin oppii, yleensä kantapään kautta :D äläkä koskaan sano ei koskaan ;D

6.) Minua kiinnostaisi kenties joskus aikojen päästä harkita pienimuotoista kasvatusta. Sillä olen hyvin kiinnostunut koirien suvuista/sukulinjoista ja minulla on hyvin selkeät mielipiteet minkälaisista bortsuista olen kiinnostunut ja minkälaista "linjaa" hauluaisin jatkaa..

7.) Jossain vaiheessa harkitsin lähteä lukemaan enemmän eläinten hoidosta (lääketieteellisestä), ja se kiinnostaa edelleen, joten ei kait voi todeta kuin, ehkä joku päivä. ;) Lisäksi Niinan faktoja kompatakseni kiinnostaa hyvin paljon lähinnä juuri koirien käyttäytyminen ja psykologia..

8.) Koska tässä vaiheessa vuorokautta minulle ei kertakaikkiaan tule muuta mieleen niin sanon viimeisempänä, että en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraa. Se on alkanut todella muodostua elämäntavaksi ja on minulle niin tärkeä asia. Isla on miulle se tärkeä, todella rakas perheenjäsen, joten se on myös herkkä kohta, josta miut saa todella suuttumaan jos oikein osaa "korttinsa pelata".

Kaksi rakkaimmista ja tärkeimmistä. Lordi & Isla

Issun päätin ilmoittaa Jyväskylä Kv:ihin marraskuun lopulla, jotta saisimme vähän tatsia messariin, johon on jo ilmoittautumiset laitettu menemään. :) Islan karva ei ole paras mahdollinen, mutta josko se tuosta kerkeäisi vielä parantua. Kovasti se on ainakin alkanut sitä kasvattamaan... :)

Tosi viisas bordercollie.

Maailmassa monta on ihmeellistä treeniä

Isla bikineissä ja Kooa poika.

Käytiin maanantaina ennen agilitytreenejä Pauliinan kanssa kävelemässä kentän laidalla pieni alkulämppäilylenkki, ja samalla koirat saivat päästellä enimpiä höyryjä pois. Pääsivätpä koirat vielä poseerailemaan kamerallekin, jonka Pauliina oli ottanut mukaan. :)

Treenit itsessään menivät yllättävän hyvin. Lähinnä tarkoitan nyt hyppytekniikkatreeniä, joka onkin meille tällä hetkellä lähes yhtä tärkeää kuin kontaktit... Olin varustautunut kaikenmoiseen possuiliyritykseen, esteiden kierrosta rimojen roiskintaan, mutta typykkähän olikin aika must. Pelkkä eteen käsky ja koira lähti etenemään kohti suoran loppua. Nätisti Isla ponnisti, oikealla tekniikalla ensimmäiset kaksi kertaa. Kolmannella harjoituskerralla alkoi neitokainen kuumua - tuttuun tapaansa ja silloin se harppasi kaksi viimeistä estettä kerralla, niin ja toki roiskaisi riman takajaloillaan kaiken kukkuraksi. Se toisti saman vielä uudestaan, ja pudotti aivan ensimmäisenkin riman. Sen jälkeen nostimme viimeisen riman huomattavasti ylemmäs, ja olin aivan varma, ettei se kestä ylhäällä, mutta kaveri yllätti ja ponnisti oikeaoppisesti kaksi kertaa hyppysuoran. Ja mikä vauhti !!!!! :) Jätetttiin tämä tähän. 

Kellon edettyä nopeaa vauhtia, emme Islan kanssa kerinneet toisella harjoittelupuolella ottaa koko rataa, mitä siihen oli suunniteltu, mutta sen sijaan pyörittelin Islaa kepeillä. Se menee niin upeesti kepit verkkojen kanssa, ja maanantaina Anu-ohjaaja tekikin niin, että joka kerralla yksi verkko lähti pois. Niin, että lopulta jäi vain alkuun ja loppuun verkot. Yllättävän kauan pysyi pakka koossa. Käännettiin kepit vielä vinokepeiksi. Islalla oli liian helppo työ juosta suoraan kepit... Noh, sitten kokeiltiin niin vielä, että laitettiin vierekkäin 6 kuuden vinokepin sarjat, ja sitten ensin ohjasin Islan toiset kepit -> palkka ja toisille kepeille -> super palkka! Tällälailla luulen, että meidän olisi nyt järkevä jatkaa reenejä keppien parissa. Huih.

Lisäksi saatiin kotiläksy kontaktien parantamiseen... Tai siis lähinnä oppimiseen. Opetan Islalle Koske käskyn, johonkin isoon alustaan, ja namien sijaan käytän kontaktin alasmenolla "tehtävää" ; koske alustaan (joka siis alasmenolla maassa) etutassuilla, ja kun tämä alkaa luonnistua joskus tulevaisuudessa, aletaan alustaa häivyttämään ja lopulta tehtävänä koskea etutassuilla maahan... Loogista!!!

Pyrstö peräsinvakaaja... :D

Kotona olemme reenailleet juuri tätä "koske" käskyä ja se alkaa jo pikkuhiljalleen asettua Islan ymmärrykseen, mitä siltä haen. Nyt on hieman vaikeutettu tehtävää siirtelemällä alustaa esim sohvalle, erilaisille pinnoille, tai niin, että pyydän Issun sohvalle ja alusta on sohvan edessä maassa.. Kyllä tämä tästä vielä! :) Bc-mäisesti edetään. ;)

Elämä ilman koiraa on kuin
pitkä matka ilman majapaikkaa.

Lisäksi nouto on jatkunut ns. "tehotreenissä", tosin päänvaivaa ja perhanan monta kertaa on alkanut miuta ahdistaa ja turhauttaa koko liike. Tosin, se ei ole se ahdistus tullut treenatessa, koska varon todellakin treenaamasta tätä muulloin kuin OIKEALLA fiiliksellä! Muttakun ärsyttää, kun Issunen on siinä vaiheessa, että kapula alkaa jo pysyä suussa aika hyvän aikaa, ja laskee suusta vasta silloin, kuin annan luvan, joskin toki välillä se sylkee, mutta niistä ei heru palkkaa.... Nää sylkemiset on ehkä hieman vähentyneet... Nyt sitten eilen aloin harjotella luovutusta.. Eli koira perusasentoon ja kapula nenän eteen ja pikkuhiljaa samalla siedättää käsien liikkeellä kapulan suussa pysymistä. Josko joku päivä tääkin onnistuisi, jotta pääsisi mukavempiin treeneihin... :D

Ennen Islan iltaruokaa ollaan sohvan edessä lyhyeltä matkalta treenattu kaukoja... Ihan hyvä, lyhyeltä matkalta ja sohvanedestä, ettei pääse pakittelee.. :D Heh...

You are the one who makes me feel,
like my life has a meaning ♥

itsenäistä tokoilua

Näääh...
Näinpä se on jälleen viikko vierähtänyt eteenpäin luonnetestistä... Joka tarkoitti sitä, että lupasin itselleni (ja Islalle) että treenataan avoluokkaa testin jälkeen.
Ollaanha myö treenattukki. Joskin ei kovinkaan ahkerasti, mutta kunnostauduttu ollaan.. Jäävät alkaa sujua jo lähes täydellisesti.. Ainahan on parantamisen varaa, mutta oikealla suunnalla ollaan.. ;) Luoksetulon stoppia ollaan treenailtu lähinnä kiertäen jotakin, ja siitä stop. Se alkaa kanssa olla ihan kivalla mallilla, vielä kun saisi sen kokonaisen liikkeen kondikseen, mutta aikaa vaan ja lisää treeniä. Mie päätin että nyt ei hoppuilla. Mennää rauhassa ja katellaa pikkuhiljaa. Kaukkareissa riittää puuhaa liiallisen innokkuuden kanssa...

Tänäänpä mentiinkin aimoharppaus eteenpäin noudon suhteen. Sen liikkeen, josta kerkesi jo muodostua molemmille melkoinen hirviö. Suoranainen pakkopulla!!!
Ohjaaja osti uuden ruokasäkin ostoreissulla agrimarketista neitoselle pienen päistä pyöritsteyn noutokapulan, ja visioi hienosti, että josko tää ois kivempi pitää suussa alkujaan... Noh, siinäpä sitten kotiin tultua avasin läppärin ja hain nakkipaketin viereeni ja laskin kapulan maahan. Ajatuksena hienosti palkata neitokaista aina kun osoittaa kiinnostusta kapulaan. pari kertaa tökkäsi kuonollaan ja siitä palkka... Sitten emäntä olikin jo täysin vallan unohtanut kapulan maassa, ja syventynyt internetin ihmeelliseen maailmaan ja yht'äkkiä havahtui kun joku vinkui ja piippasi kovaa... Kurkkasin läppärin takaa ja Isla (kyllä vaan, alkujärkytyksestä toivuttua totesin, että... kyllä, siinä on miun koira) istui kapula suussa miun eessä ja tuijotti miuta "äiti kato, vähänks mä osaan".... Kaveri sai sellasen palkan siitä hyvästä että huhhei.. :D Sen jälkeen se keksi että tää onki ihan jees tää juttu. Se rupes nostelee sitä kapulaa ja piteli suussa ja sai palkkaa! :D Mie en palkannu alkuunkaa niistä suorituksista joissa se sylkäs kapulan pois, niin alko se sitte kestää siellä suussa.. Huh huh ! Pakko oli lopettaa sitte ajoissa ja nostaa kapula pois. Ei mennyt aikaakaa kun näin sivusilmällä että se nappas sen kapulan sohvan käsinojalta ja koitti voittaa itellee lisää herkkuja. :D Ihanaa, jos tää tästä rupeis lähtee käyntiin! :D

Pauliina Havo

Kapinen bikini pöljisvalio ei muuta kummempaa tiedä tällä erää. Se pääsi tänään metsälenkille muutaman kaverin kanssa, ja kaksi tuntia juoksua oli aikamoinen suoritus pikku duracellille ja nyt on hyvä vetää hirsiä.. :)

Oonkoha mie sittenki joku gebardin ruokkija?
Pauliina Havo

Treeniä feat. kaverit

ISSU KIITTÄÄ VALIO-ONNITTELUISTA !!!! :)

Maanantaina oli törky hyvät agsatreenit. Isla suoritti ekana kaks kertaa pienen rata pätkän ilman ainoatakaan rikettä! Se on jo yyber hieno saavutus. Tokalla radan pätkällä putki puomen ylösmenon alla houkutti liikaa, alun possuilujen jälkeen rupes kulkee, ja se oli ku NAKS vaa ku se tajus alasmenon idean, tai siis malttoi pysähtyä JOKA kerta kontaktille. :O Tää oli melkonen harppaus tää maanantai meidän agsauralla. ;) Hiljaa hyvä tulee.. :)

Tiistaina saatiin vierailijoita pitkästä aikaa, kun Pauliina ja Kooa, sekä prinsessa saapuivat vaihteeksi meidän huudeille treenien merkeissä. Otettiin paikkamakuuta jossa ei ongelmia edelleenkään. Vähän Issuneiti haisteli maata, muttei liikkunut... Luoksetulon stoppi on hidasta hiippailua. Tähän koitetaan keksiä jotain topakkaa yritystä. Oon lähinnä nyt ottanu takapalkalla. Tarttee ottaa kai rinnalle joku toisenlainen stoppi treeni.. Jäävissä ei suurempaa ongelmaa myöskään. Seuruu ei oo muuttunu mihinkää. :P Samaa vanhaa... Siihenki pitäs jotai kivaa kehittää! Noutoo ollaa kotona treenattu nyt pari päivää, ja päivä päivältä se on ehkä hitusen kivempi juttu. (varsinkin kun ruoka on odottelees lattialla) Kaukkarit on sillee sinnepäi mallillaa.. Matkan pidentämistä aletaa seuraavaks treenata. Vire on hyvä, mut huomaa, et alkaa väsyy jos liian pitkään treenaa. Oonki koittanu ottaa vähä teemoittain treenejä. :) Se toimii meillä paremmin.

Yksinään ei kukaan maailmaa valloita,
meille mikään ei oo mahdotonta ♥

Treenien jälkeen Isla ja Kooa pääsi Ahvenlammelle juoksemaan kilpaa. Kyllä niil oli kivaa. :) Ja meillä oli kivaa ku seurattii niiden touhuja... Bortsut... :D Myö saatii myös kutsu tokotreeneihi, ja sekös ois kivaa. :) Tulis taas tehtyä ja treenattua, kun lähtemällä lähtee. Samalla saisi sitä aina niin tärkeetä häiriötreeniä ja kaikenlisäks joku aina sanois, mikä menee vikaa. ;D Ehkä siis jo ensi maanantaina päästään touhuilee jotai treeneihi. Ja ei ois varmaa huono vetästä tokotreeni agsaa ennen. ;) Katsellaan. :)

Kooa ja Isla.

Issu oottelee Kooaa. :)

KUVAT: Pauliina Havo.

Luonnetesti @ Tuusula 20.8.-11

Vihdoinkin on jännittävä ja mielenkiintoinen suuri kokemus ja seuraava etappi takanapäin. Onnistuneesti. Odotettu luonnetesti nimittäin. :) Eilen lauantaina suuntasimme Islan kanssa kohti Tuusulan kennelkerhon treenikenttää... Uskollinen kartturi ja takaisin tulomatkan kuski Kipa mukana! Ennen testiä Islan kanssa metsässä kävellessä kuului toisiksi edellisen suorittajan laukaukset, kun Isla ei niihin reagoinut kuin korvaansa kääntämällä, putosi miun suurin huolen aihe kokonaan pois. Tämä vahvistui omaa vuoroamme odotellessa, kun leikitin Islaa kepillä ja edellisen suorittajan laukauksiin Isla reagoi puremalla keppiin kovemmin. Olin sen jälkeen enemmän luottavaisin mielin.. :)

Itse testi meni juuri niin kuin toivoa saattaa. Isla oli juuri sellainen kuin sen toivoin olevanki; AIDOSTI OMA ITSENSÄ. Se reagoi miun mielestä aika hienosti kelkkatestiin, samoin kaikkiin muihin osioihin. Pimeä huone oli ainut jossa olisin toivonut parempaa suoritusta, mutta toisaalta, sekin oli niin Islaa itseään se suoritus kuin vain uskoa voi. :D Issukka nimittäin samantien unohti miut sinne konttiin päästessään, kun huomasi tuomareiden taskulamput. Kaveri alkoi sitten pyydystellä hienosti varjoja ja valon kajoja seiniltä ja lattiasta. Lopulta se sitten löysi miun luo, mutta ei siitä kovin hyviä pisteitä herunut :D !! Heh.

Tuomarina Bengt Söderholm & Tarja Matsuoi

1. TOIMINTAKYKY; +1 Kohtuullinen
2. TERÄVYYS; +1 Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. PUOLUSTUSHALU; +3 Kohtuullinen, hillitty
4. TAISTELUHALU; +3 Suuri
5. HERMORAKENNE; +1 Hieman rauhaton
6. TEMPERAMENTTI; +1 Erittäin vilkas
7. KOVUUS; +1 Hieman pehmeä
8. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS; +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
9. LAUKAUSPELOTTOMUUS; +++ Laukausvarma

152p - Hyväksytty -----------------> FIN MVA !!!!

Takaisin tullessa meillä oli siis kyydissä uunituore Suomen muotovalio. MIKÄS SEN HIENOMPAA !! Tätä nyt sitten juhlistellaan ja fiilistellään... Karvaton Issunen oli niin hieno, että mitäs muuta voi, kun olla jälleen kerran niiin kovin ylpeä pikkuneitokaisesta!!! On se vaan maailman paras ja rakkain pieni mustavalkoinen paimennin. ♥

Tässä vielä videokooste testistä, tietysti lukuunottamatta pimeää huonetta... :P Video on kameran puutteessa kuvattu iPhonella, joten laatu ei kovinkaan mairitteleva, mutta selvää saa. :)

"Mä aion kasvaa isoks,

mutten koskaan aikuisuuteen vaivu,

kaikki muut saa luovuttaa, 

mut mä en paineen alla taivu."

Still alive

If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes ♥

Jepsulleen. Blogin hiljaiselosta huolimatta ollaan hengissä edelleen! :) Mitään maatamullistavaa ei kesänlopun aikana ole tapahtunut, joten en ole sen vuoksi myöskään mitään tänne kirjoitellut.

Issunen pääsi kuninkuusraveihin Tampereelle mukaan. Extempore reissu sinne heittettiin, ja koko viikonloppu kuumassa säässä Tampereella viihdyttiin. Parikymmen tuhantisen ihmisjoukon tohinassa Issunen pärjäsi loistavasti. Sillä oli mukana toki cooleri loimi, häkkituuletin ja neitoselle niin tärkeä kevythäkki, jossa kaveri vailla huolen häivää veti tirsoja. Koiralla oli viileä olla, eikä stressiä näyttänyt olevan. Muutakuin lauantaina ihmisjoukossa ensimmäistä kertaa käveltäessä. Nopeasti Isla tajusi, että on helpompi, kun kävelee miun lähellä.. :) Yövyttiin sukulaisten kotipaikalla maalaisidyllissä. :) Issukka oli kyllä niin poikki tuon reissun jälkeen kun illat pitkälle juoksenteli maalla pitkin peltoja ja pihoja ja päivät oli raveissa ihmisjoukossa.

Minulla oli sellaiset työvuorot puolentoista viikon sairasloman jälkeen ennen raveja, että olin paljon kotona Islan kanssa, eikä sen tarvinnut juurikaan olla yksin. Sitten kun palasin töihin, Ipe keksi vähän protestia ja oli porsastellut ihan urakalla kolmena miun työpäivänä. Olin jo niin raivon partaalla, että olin lähes valmis myymään koko koiran ja antamaan pokaalit kaupan päälle. ;) Jep, niin raivostuttava pikku porsas se osasi olla. Issu joutui siis jääkaudelle kolmen pöllöily päivän jälkeen ja se auttoi. Issu ei päässyt mm. makkariin nukkumaan yöllä, koska rajasin sen portilla. Sillä ei ollut asiaa olkkariin kun vaan miun luvalla, jos itse olin siellä, ja lisäksi kaikkea muuta pientä sääntöä ilmaantui arkeen. Se vaati n. puolitoista vuorokautta ja koira ei enää sikaillut. Se selkeästi protestoi miun töihin lähtöä ja muutenkin kenties luuli olevansa askelta ylempänä ko mie laumassa. Se on niin dominoiva narttu, että kai se myös osaltaan testasi mitä tapahtuu. Onneksi sillä on tarpeeksi tietynlaista herkkyyttä, että riitti lyhyehkö jääkausi, joka kaikenkaikkiaan kesti noin 4päivää. Nyt se onkin ollut ihan normaali jälleen. Hyvä niin.

Meillä alkaakin jännitys olla korkealla, kun Issunen pääsee luonnetestiin lauantaina Tuusulaan. HUI!!! Sain heinäkuun lopulla sen ilmoitettua, joten nyt jännäillään mitä tapahtuu. Kirjoittelen siitä sitten luonnetestin jälkeen. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Nyt siis jännäillään saako keittää valioitumis kahvit vaiko ei...

Tokon saralla on ollut hiljaisempaa. Ei olla paljon siihen panostettu. Ajattelin, että käydään nyt se luonnetesti ja sen jälkeen jatketaan harjoituksia tokon parissa. Jotain pientä pintaraapaisua ollaan rötvätty, esim. i-m-i vaihtoja ennen ruokaa, luoksetulon pysäytystä sekä seuruupätkiä lenkillä. Meillä ei oo nii paniikkia nyt sen tokon suhteen, mennään mielummin hissukseen ja niin, että se oikeasti osaa. ;)



I ♥ furminator

Kuten kuvasta näkyy, näyttelyrintamalla tulee syksyn mittaan olemaan hiljaista. Issukka kerittiin :D ravien aikana, lauantai-iltana. Josko sitten vaikkapa Jyväskylään marraskuun lopulla pääsisi käymään, jotta olisi vähän taas tuntumaa ennen messaria - sinnehän on tapahtuman vuoksi mentävä, koiran kanssa. ;)

Agsaa ja vierailua vauvan tuoksussa

Maanantaina päästiin viimein pienen tauon jälkeen agsailemaan. Oli hirmuisen helteinen päivä, tai ilta. Reeneihin tuli meidän lisäksi kolme muuta koirakkoa. Olipa mukava treenata välillä vähän pienemmässä ryhmässä. :) Ohjelmassa oli pieni radan pätkä, jossa oli jonkin verran pyöritystä, ja houkutusta väärille esteille, tai väärille putken suille... Islan kanssa oli ongelmana lähinnä haukku, mutta se ei tällä kertaa vaikuttanut suoritukseen, sillä se kuunteli ja luki rintamasuuntaa oikein, ja jopa keskittyi! VAU. Se irtosi hirmu hyvin putkille, vaikka aluksi taisikin yrittää jotain muuta, mutta putki houkutti tarpeeksi. ;) Toisen putken jälkeen oli sitten tarkoitus takaakierrolla eräs este, hyvin lähellä putkea, ja vaikka olisin itse kerrankin ehtinyt juuri ja juuri, niin Issu ei jostain syystä sitä tehnyt oikein, joko se kiersi koko esteen, tai sitten se roiskaisi hätäpäissään riman... Vaihdoin taktiikkaa tällä kertaa, ja kokeilin sylkkärin kautta, ja se muutaman yrityksen jälkeen onnistui. Kerran taisi pudottaa riman, sillä oli niin tiukka käännös seuraavaan suuntaan, että takajalat kolahtivat... Noh, pääasia on, että se kuunteli. Se taipui ja oli sujuva se pienikin pätkä sitä rataa! JES! Se valaa miuhun uskoa, että ehkä jonain päivänä kaikki onnistuu. :D

P. Havo

Tänään käytiin kyläilemässä Pauliinan ja Kooan luona. Kävimme tervehtimässä heidän uutta perheenjäsentä. Isla ei aluksi tajunnut pientä vauvaa sohvalla, mutta kun se alkoi ääntelehtiä niin heräsi Issun mielenkiinto, ja kovasti se katselikin pientä kohden, ja haisteli. <3 Kooa tosin oli hieman levoton, jos Issu liian lähelle vauvaa meni. Samalla reissulla kävimme lenkillä, sekä uittamassa koiria. Sekös niistä hauskaa oli.

Issu hienohelma.. :D iuf... Ja Kooa.
Kuva. P. Havo

Otettiin siinä Hossukan kentällä avoluokan paikkamakuu, tosin tuskin ihan kolmea minuuttia oltiin piilosa, mutta sen aikaa kun ikinäkin oltiin, niin ei kummallakaan ongelmia ollut. Hyvä niin !

Röllimetsän sankarit. Isla ja Kooa.
Kuva. P. Havo

Illemmalla sitten saimme kutsun pikatokoiluun häiriöksi, joten sovimme läheiselle kentälle suuntaavamme.. Päätin ottaa hoitolaisen, herra Mustin mukaan myös. Islan kanssa teimme seuruuta tarjoten, ja sehän komeesti tekikin. Nimenomaan sillon kun en käskyttänyt. Naksuttelin ja palkkailin vaan siitä, että se hakeutui itse siihen ja otti kontaktin. Siitäkö se hyvä mieli syntyi heti kättelyssä. Luoksetuloa otin välillä läpijuoksuna, ja välillä sitten kokeilimme stoppia, se on kyllä niin alkutekijöissään, niinkuin kaikki muukin, paitsi paikkamakuu, jos avoluokkaa ajattelee... Nouto on ihan kokonaan alullaan, mutta se vaatiikin miulta hyvin oikean mielentilan, että voidaan sitä treenata! Jäävissä reeinaillaan sietokykyä, että voin kävellä taakse, alkaa jo ihan mukavasti sujua, ainakin suurin osa suorituksista. Kaukkarit taasen, noh, kun sen haukun saisi pois... Ja tarvii varmaan palata askel tai kaksi taaksepäin, jotta muistaisi mistä siinä on kyse. :) Voih ja puuh, kun onkin taas tehtävää, kun sen näin listaa... Noh, onneksi meillä ei ole mihinkään kiire, ja mennään rauhassa. Issunen on paahtanut niin kovaa kesän tokokokeissa ja muissa hulinoissa, että suodaan muruselle nyt lomailua ja chillailua. Se jos kuka on sen ansainnut. :)

Kuinka voikaan pieni bordercollie näyttää näin iloiselta. <3
Kuva. P. Havo

Haasteeseen vastaus!

1. Tältä me näytimme vuosi sitten

2. Toisinaan olemme hyvin edustavia

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

N.Knuters

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

J.Riihimäki

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsoessa

Molemmat kuvat; N. Knuters

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen

N.Knuters

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva

10. Lopuksi paras kuva ikinä

J.Riihimäki

Silja Schemeikka