shine bright like a diamond

Kimpasen pääsiäissuunnitelmat koostuivat Imatran Avia Sport Areenalla käydystä näyttelystä.

20.4. oli näyttely ja tuomarina Stefan Sinko, Sloveniasta.

Hillan esiintymiseen olin enemmän kuin tyytyväinen. Omasta mielestä Hilla esiintyi tasapainoisesti, ja harjoittelu on tuottanut tulosta. Miulla itselläni oli pientä ahdistuksen poikasta tuon esiintymisen suhteen, kun messarissa oli edellinen esiintyminen, ja sehä meni aivan päin mäntyä, ja itsestä tuntui pahalta Hillan puolesta.

Päätin lähteä siis asenteella:
"Practice like you've never won, perform like you've never lost."

Helpottava kehässä käynti siis.

Hillan hieno arvostelu kuului:

"1 years old. Good head. Nice body proportion. Good upperline. Correct angulation and hind quarters. Nice type coat. Very good mover."

Hillalle tällä arvostelulla tällä kertaa sileä eri junnuluokassa.

Isla ISSU Ismolaisen kanssa ollaan pudotettu karvaa, tokoteltu, pudotettu lisää karvaa, mutta ennen kaikkea lenkkeilty ja vietetty perusarkea, sekä pudotettu vieläkin lisää karvaa.. Isla on nyt ollut määrittämättömän pituisella kipulääkekuurilla 2.5. alkaen, kun muutamat eläinlääkärikäynnit kävimme jälleen. Verikokeita otettiin suuri määrä, mutta luojalle kiitos ne olivat kaikki kunnossa; myöskin maksa, munuaiset, kilpirauhaset. Addison ja Cushing negatiiviset.. Islan lymfosyytti arvot olivat alle viitearvojen ja sitäkautta valkosoluarvot alhaiset, mutta ne kontrolloidaan myöhemmin uudelleen ja koska se oli ainut arvo missä jotakin sanomista oli, emme siitä yksittäisestä arvosta noin laajoissa näytteissä nyt huolestu, saati lähde ottamaan selkäydinnäytettä.   Pyynnöstäni myös punkkitaudit suljettiin samoilla verien luovutuksilla uudelleen pois. Islallahan on myös lihaskatoa käynyt, etenkin takapäässä. Siltähän löytyi selkeä kipupiste lumbosakraalivälistä, siispä nyt olisi tärkeää selvittää se lannerangantilanne mahdollisesti tt- tai magneettikuvalla. Lisäksi sen selkälihakset ovat kireät koko ajan.

brighter than the stars, brighter than the sun.

Edelleenkin on ollut normaalia arkielämistä meillä, miun vuorotyön mukaan, muttei ehdoilla ;) !
Issukalla hieman jotain kipuilua ollut, ja siihen saanutkin lääkitystä muutamia päiviä. Lekuri keikkaa pukkaa todennäköisesti noiden outojen kipuiluiden vuoksi, mutta niistä enemmin sitten kun on jotakin kerrottavaa...

Viime viikolla käytiin tyttölöihen kesken Lappeenrannan linnotuksilla iltatokoilemassa, ei mitään hikipinkoilua vaan puhdasta hauskanpitoa.
Islalta perusvarmaa työskentelyä, ja se ilme millä se tekee!

Ja Hillan taidonnäyte... Haha, tämän seuraavan koosteen takia etenkin tämä on hauskanpitoa :D :D

Jokuhan se tuolla somessa sanoi viimeisestä kuvasta, ettei ne säännöt tollasta seuruutakaan kiellä. :D Joo joo, kevyesti jätättää mutta kuitenkin, hyvää yrkkää.. :)
Hilla oli kyllä yyyyber iso yllätys tuolla treenilöissä, kun vähät välitti ohikulkijoista, tai näistä ihmisistä, ketä jäi tuijottelemaan. Oon niin ylpeä. On se vielä tietenkin tällä treeni määrällä (ja treenipaikoilla) kovinkin häiriöherkkä, mutta tuona iltana se oli kaikkea muuta.. "pieniSuuri" sininen <3

Hillan strategiset mitat muuten; n. 50 cm ja 16kg.

Ja tänään käytiin parin tunnin metsäretkeilyllä tuossa aivan lähimetsässä, kuten sanottu: perusarkea...
Hilla on ilmoitettu Lappeenrannan perinteiseen näyttelyyn, mikä tosin tänävuonna järjestetään Imatralla.  Kehät on sunnuntaina ja alkavat klo 10. Heh, jännä homma, että tuota sinistä ei ole tullut pestyä vielä, valkoiset osat jäänee huomiselle... Palaillaanpa taas kun on jotakin päiviteltävää.

14kk ja 1pv

Kaverukset olivat sen nelisen päivää erossa toisistaan viime viikolla, kun minä kävin reissussa, Issunen pääsi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Kipan seuraksi, ja Hilla matkusteli junalla miun kanssa Lahteen, ja jäi sinne hoitoon.

Kylläpä oli matka pienen sinisen kanssa yllättävän rauhallinen. Odotin melkein totaali katastrofia, mutta tarpeeksi herkkuja taskuissa, niin kaveri alkoi ymmärtää alku stressin jälkeen, kuinka täällä voi rauhoittua, ja lopun matkaa matkustikin takapuoli penkin alta pilkotellen täydessä unessa!!

Melkein kolme päivää reissun jälkeen oli Islan ja Hillan kanssa jälleen näkemisen riemua, kun sellaista rallia vedettiin ja melkein kylki kyljessä nukuttiin muu aika. :) <3

Juuri kerkesin tuskailla eilen Marjo-kasvattitätsylle, kun ei se kimpanen juokse vieläkään... Siinäpä sitten illalla katselin että kuinkas nyt tullaan syliin ja kerjäillään huomiota, myös itseään putsaillaan tiuhaan ja tadaa, yhden päivän päälle 14kk se aloitti ensimmäiset juoksunsa... Eihän siinä mitään...

Aika polleena kaveri veti aamulla pallosuussa lällätellen Issulle, ketä lähinnä otti kovasti pannuun, kun joutu juoksee perässä...

..Kunnes se pääsi itse lällättelemään... :)

Kura-aika ja siks mie romahan !

Ihan ekana välitetään Islan ja Hillan kanssa IIIIIISOOOT!! kiitokset blogin ulkoasupiristyksestä taas kerran Siljalle!!!!! :) (nuo ympyrätkii yläbannerissa on melkee ku olympiarenkaat, mut meilhä onkii aina vähänniinku arkipäivän olympialaiset.. :D)

Sitten muihin turhanpäiväisiin jorinoihin...

Jäälenkit jäivät tänä talvena hyvin mitättömäksi, ja sekös harmittaa kun suihku koittaa joka lenkin jälkeen, yöh!

Kerittiin kuitenkin käymään jäällä vielä turvallisesti Hillan kanssa treffaamassa junnupoika Junoa..

Hilla oli aluksi välinpitämätön, mutta lopulta lämpeni juoksukaverille. :)

Käytiin vesisateessa viime viikolla vieraammalla kentällä reenailemassa tokoa.

Issu oli ihan halkeemispisteessä. Mietin et miten sen kanssa voi tehdä mitään kun se on kuin taskuraketti joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. :''D

Otin sen kanssa muutaman läpiajo luoksetulon ihan alkuun ja pitkältä matkalta. Nätisti tuli, paitsi sivulle tulo oli vauhdin mukainen, suoraan tuli, mutta hienoisella jalkaan törmäämisellä.

Otettiin myös pysähdyksen kanssa takapalkalla ja pysähtyi kuin seinään x2. Se riitti. 

Seuruussa palkkailin kontaktista, joka on ollut meillä hieman kehno seuruussa. Enkä ole kyllä pitkään aikaan siitä pelkästään palkkaillut, seuraavana on pakko alkaa puuttua edistämiseen, mitä I on alkanut viime aikoina harrastaa urakalla...

Seuruussa vire tasaantui. Otettiin siinä seuraavaksi sitten jäävät niin että ei kovin paljon tullut seuruuta, palkkasin stopin muutaman kerran pelkästään, josta vapautus. Maahanmenossa vapautin vasta kun olin kiertänyt koiran. 

Nouto oli vauhdikas ja hyvin Islamainen, nyt kun on ongelmat selätetty: Nopea ja vauhdikas.  Tällä kertaa tehtiin lähinnä luovutusta, niin että koiran ja miun väliin jätin kapulan ja siitä pyysin noutamaan. Sitä täytyykin alkaa hioa huolellisemmaksi, kun tulee niin kovalla tendenssillä, että sivulle tulo jää hieman vinoon.

Kimpasen Hillalle tämä treeni ympäristön muutos olikin sitten oma lukunsa, kuten epäilinkin.

Hiippunen kävi sitten kentän tarkoin läpi ja siinä liekeissä ollessaan kävi aina ilmoittautumassa miun luona, tietysti vasten hypäten. Kuinkas nyt muutenkaan. :S 

Koska treenipaikan uutuuden viehätys näytti sen verran "suurelle" pikku siniselle, teimme vain asioita joita se takuu varmasti osaa kotonakin ja tutussa ympäristössä. Miun mielestä on niin epäreilua koiraa kohtaan jos siltä vaaditaan uudessa ympäristössä ja häiriössä jotakin jota se ei edes kotona osaa...

Siispä aloitimme perusasennoista. Koska se on niin TIIVIS, olemme törmänneet uudenlaiseen haasteeseen... Neiti on alkanut tiiviyden lisäksi kääntää hienoisesti takapäätään hieman miun taakse. Olevinaan on suora, muttei kuitenkaan... Huoh. :D Hyvin se lopulta sitten työntekoon keskittyy, kun vetäisee sen moodin päälleen. Siltikin se on hyvin häiriö herkkä vielä.. Kröhöm, siinä yksi harjoiteltava asia lisää... Kontaktia se pitää miun mieleen hyvin. Otimme myös pieniä ihan yhden-kolmen askeleen seuruuta. En ole käyttänyt imutusta ollenkaan, vaan meillä seuruu käsky on sivu, ja jotenkin Hillakin on sen hyvin hiffannut, että ikäänkuin tulisi uudelleen sivulle.. 

Pyörittiin pienet treenit näin.

Pidettiin hetken tauko, taisteltiin patukasta ja kunhan hengailtiin, sitten jatkettiin ja palkkailin muutamat sivulta maahan menot. Go Hilippaa! :) 

Lopuksi kokeiltiin sitten noutokapulan kanssa, ja koska pito on työn alla, nimenomaan siis pidon kesto niin treenailimme sitä mitä osaamme, eli kapulan hakemista/tuomista. Viis veisattiin nyt mistään muusta. Siispä saatiin monta onnistunutta suoritusta sekä läheltä, että kauempaa haettuna. Kapula putosi lähes varpaille. JIHUU ! Ja kun se kauempaa hakee niin vau mikä vauhti sille on tulossa, vähä niinku Issulla. :) Kotona ollaan nyt koiteltu saada pitoa siihen kapulan pitoon jos mie sen sille luovutan, tai jos se sen maasta nostaa (nythän se siis pudottaa sen lähes poikkeuksetta välittömästi). Huhhuh että saa olla nopee ite ton palkkauksen kanssa. Eiköhän se siitä kun tarpeeks jaksaa treenata! ;)

Hilla on kyllä niin maagisen näkönen sinikettu <3

Ensi viikko vielä ja sitten miulla alkaa loma, Issu pääsee pariksi päiväksi sen lempipaikkaan hoitoon, Hilla lähtee reissuun ja jää Nastolaan hoitoon kun myö lähetään Niinan kanssa piipahtamaan Tallinnassa, jonka jälkeen nappaan Kimpasen kyytiin ja ajellaan tokopäivälle Amazeme poppoon kanssa ja sitten kotiin Issun luo <3 Jaksaa jaksaa vielä vähän..

Joo-o just noin, a-haa sä osaat !!!

CASE KIMPANEN

Ilmoittauduttiin maaliskuun puolen välin tienoilla Amazemen tokopäivään, ja sen innoittamana aloin puntaroida muutamia tämän hetkeisiä haasteita, joita tulee mieleen, mitä Kimpasen Hilppaan tulee...

Kuvat on kyllä erittäinkin huonolaatuisia... :/

Haaste nro 1.

Tässä on meidän ensimmäinen tämänhetkinen haaste kuvan muodossa... Perusasento- ja sitä myöden myös seuruu on liian tiivis. Vaikka kuinka palkkailee oikealla kädellä, niin meidän Hilla on sekä perusasennossa, että seuruussa kirsu ulospäin (se on muuten ollut aivan alusta asti). Se melkeen kuin nojaisi miuhun. Tai, sitten se alkaa edistää ja poikittautuu miun eteen -> selkeä seuraus oikeella kädellä palkkailusta... Etutassuilla alkaa bloggailla miun jalkoja.. (vkl voisin kuvailla videopätkää tästä)

Haaste nro 2.

Noutokapulaan ollaan myös "vähän siinä sivussa" tutustuttu. Aiemmin oli ohuempi kapula, mutta sen kanssa se mömpläili suullaan enemmän. Kokeiltiin hieman isompaa ja se mömpläys jäi. 

Haaste nro 2. Kapulan pito + luovutus. Se nostaa kapulan maasta ylös, mutta pudottaa heti, jos ei palkkaa tule pudottaa, nostaa uudestaan, pudottaa... 

Sehän onnistuu niin, että jos "heitän" kapulaa vähän matkan päähän, se hakee sen hyvin ja tuo pudottamatta eteen, mutta pudottaa siihen. Tätä kirjoitellessa tuli mieleen, että ehkäpä alan kokeilla takaperinketjutusta uudestaan... Mutta haasteena siis noutoon liittyen se luovutus, ja paikallaan ollessa kapulan pito. Jos Hilla on miun edessä ja tarjoon sille kapulaa, se alkaa herkästi vetämään miun kanssa sitä...

Lähinnä miun ei ollu tarkoitus alkaa tuota noutoa edes sen kummemmin tehdä. Tarkoitus oli vain naksutella kapulalle, että siitä tulisi kiva juttu... Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Hurjan loikan on Hilla kuitenkin tuossakin ottanut. Pätevä pieni sinikettu <3 !!

Hilla on myös alkanut tehdä suoria maahan menoja perusasennosta, nyt harjoittelemme siitä sivulle nousua.

On myös paikallaan makuuta hyvin hyvin häiriöttä ja hyvin hyvin pienin hetkin kotosalla harjoitellut. Usein ennen iltaruokaansa.

Olisi myös tarkoitus tässä alkaa hieman alustella liikkeestä maahanmenoa, koska maahanmeno on Hillalla melko vahva.. Haastettakoon junnu ja ohjaaja... ;D 

Kuten jo aiemmin olen todennut, että etenemme hitaasti, mutta "varmasti". Minulla itselläni ei ole kiire Hillan kanssa mihinkään. Islan kanssa mentiin sellaista haipakkaa, että keltanokka ohjuri-kartturi oli kyllä usein niin kuutamolla.. Kylläpä niitä sitten on korjailtukin, niitä nopean etenemisen aikaansaannoksia.. :D

Kimpaselle annoin aikaa olla lapsi - jota se on vieläkin, babyface, luonteeltaankin on pieni sininen vielä niin villilapsi... ( btw: heh ei myöskään juokse - ei...) 

Issu höntsäili oman noutotreeninsä metskun kanssa. Kyllä oli vaikeaa odotella omaa vuoroaan tämän pikkumustan...

When We Stand Together

SaiPan fanisivuille pääsi kuva meidän tytöistä, kun saimme tyttöjen BOT-loimiin tuollaiset hihamerkit hyvään tarkoitukseen, jos saisivat kuvan todisteeksi.. Tällaisen saimme väsätyksi..

Elmo, Isla ja Maisa

Vuoden alkupäivinä kävimme kyläilemässä Nastolan suunnilla, jonne tuli myös Islan Elmo-veikka ja toki siellä oli emännöimässä Islan Maisa-sisko. :)

Isla ja Hilla pääsivät myös elämänsä ensimmäistä kertaa näkemään kanoja ja kukon!

Olipahan ihmettelemistä.

Issunen on leikkauksen jälkeen kenties luonteeltaan sen verran muovautunut, ettei se kenties enää ihan niin herkästi provosoidu toisen koiran yrittäessä jotakin.. Se on myös rauhoittunut huomattavasti, sen ei tarvitse enää koko ajan touhottaa jotakin. Sen huomasi hyvin Niinalla ollessamme, se pystyi makoilemaan sohvalla tyytyväisenä ilman, että piti koko ajan seurata mitä muualla tapahtuu. Se on myös leikkinyt valtavasti. Ja muutenkin vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä. :D

Hilla on kimpoillut sitten iloisesti Islankin edestä.. :D Hillan maltissa on vielä niin paljon petrattavaa, mutta kaikki aikanaan. Se on kyllä jokapaikan höylä sanonnan varsinaisessa merkityksessä. Iloinen sellainen.. Se on kyllä siinä mielessä helppo koira ottaa mukaan mihin tahansa, mutta sen vielä tarvitsee niin paljon matkailijalle tärkeitä taitoja harjoitella...

                                                                 

Maaginen otus on Hilla. Melkein kuin villieläin. Sitä kun seurailee kun se vapaana painattaa menemään, niin sen eleet ja ilmeet ovat hurjan paljon wild wild child luokkaa. Jää vain tuijottamaan. Se jolkottelee kuin susi, joka muistuttaa osittain kettua.. :D ...höystettynä jollakin pomppivalla luontokappaleella. <3

Kävimme miulle niin rakkaassa paikassa, äitini kotipaikassa Rautjärven perukoilla usean tunnin ulkoilutarkoituksella 19.1. Ja hyvin piti paikkansa, reilut 3h ulkoilua napakassa pakkas säässä. Mikäs sen parempaa. <3 

Kun nyt kuvapainotteista postausta on aloiteltu, niin jatketaan loppuun asti samalla tendenssillä..

Ja vielä muutamat fotot Neiti Kimpasesta.

Isla <3