Ihan ekana välitetään Islan ja Hillan kanssa IIIIIISOOOT!! kiitokset blogin ulkoasupiristyksestä taas kerran Siljalle!!!!! :) (nuo ympyrätkii yläbannerissa on melkee ku olympiarenkaat, mut meilhä onkii aina vähänniinku arkipäivän olympialaiset.. :D)
Sitten muihin turhanpäiväisiin jorinoihin...
Jäälenkit jäivät tänä talvena hyvin mitättömäksi, ja sekös harmittaa kun suihku koittaa joka lenkin jälkeen, yöh!
Kerittiin kuitenkin käymään jäällä vielä turvallisesti Hillan kanssa treffaamassa junnupoika Junoa..
Hilla oli aluksi välinpitämätön, mutta lopulta lämpeni juoksukaverille. :)
Käytiin vesisateessa viime viikolla vieraammalla kentällä reenailemassa tokoa.
Issu oli ihan halkeemispisteessä. Mietin et miten sen kanssa voi tehdä mitään kun se on kuin taskuraketti joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. :''D
Otin sen kanssa muutaman läpiajo luoksetulon ihan alkuun ja pitkältä matkalta. Nätisti tuli, paitsi sivulle tulo oli vauhdin mukainen, suoraan tuli, mutta hienoisella jalkaan törmäämisellä.
Otettiin myös pysähdyksen kanssa takapalkalla ja pysähtyi kuin seinään x2. Se riitti.
Seuruussa palkkailin kontaktista, joka on ollut meillä hieman kehno seuruussa. Enkä ole kyllä pitkään aikaan siitä pelkästään palkkaillut, seuraavana on pakko alkaa puuttua edistämiseen, mitä I on alkanut viime aikoina harrastaa urakalla...
Seuruussa vire tasaantui. Otettiin siinä seuraavaksi sitten jäävät niin että ei kovin paljon tullut seuruuta, palkkasin stopin muutaman kerran pelkästään, josta vapautus. Maahanmenossa vapautin vasta kun olin kiertänyt koiran.
Nouto oli vauhdikas ja hyvin Islamainen, nyt kun on ongelmat selätetty: Nopea ja vauhdikas. Tällä kertaa tehtiin lähinnä luovutusta, niin että koiran ja miun väliin jätin kapulan ja siitä pyysin noutamaan. Sitä täytyykin alkaa hioa huolellisemmaksi, kun tulee niin kovalla tendenssillä, että sivulle tulo jää hieman vinoon.
Kimpasen Hillalle tämä treeni ympäristön muutos olikin sitten oma lukunsa, kuten epäilinkin.
Hiippunen kävi sitten kentän tarkoin läpi ja siinä liekeissä ollessaan kävi aina ilmoittautumassa miun luona, tietysti vasten hypäten. Kuinkas nyt muutenkaan. :S
Siispä aloitimme perusasennoista. Koska se on niin TIIVIS, olemme törmänneet uudenlaiseen haasteeseen... Neiti on alkanut tiiviyden lisäksi kääntää hienoisesti takapäätään hieman miun taakse. Olevinaan on suora, muttei kuitenkaan... Huoh. :D Hyvin se lopulta sitten työntekoon keskittyy, kun vetäisee sen moodin päälleen. Siltikin se on hyvin häiriö herkkä vielä.. Kröhöm, siinä yksi harjoiteltava asia lisää... Kontaktia se pitää miun mieleen hyvin. Otimme myös pieniä ihan yhden-kolmen askeleen seuruuta. En ole käyttänyt imutusta ollenkaan, vaan meillä seuruu käsky on sivu, ja jotenkin Hillakin on sen hyvin hiffannut, että ikäänkuin tulisi uudelleen sivulle..
Pyörittiin pienet treenit näin.
Pidettiin hetken tauko, taisteltiin patukasta ja kunhan hengailtiin, sitten jatkettiin ja palkkailin muutamat sivulta maahan menot. Go Hilippaa! :)
Lopuksi kokeiltiin sitten noutokapulan kanssa, ja koska pito on työn alla, nimenomaan siis pidon kesto niin treenailimme sitä mitä osaamme, eli kapulan hakemista/tuomista. Viis veisattiin nyt mistään muusta. Siispä saatiin monta onnistunutta suoritusta sekä läheltä, että kauempaa haettuna. Kapula putosi lähes varpaille. JIHUU ! Ja kun se kauempaa hakee niin vau mikä vauhti sille on tulossa, vähä niinku Issulla. :) Kotona ollaan nyt koiteltu saada pitoa siihen kapulan pitoon jos mie sen sille luovutan, tai jos se sen maasta nostaa (nythän se siis pudottaa sen lähes poikkeuksetta välittömästi). Huhhuh että saa olla nopee ite ton palkkauksen kanssa. Eiköhän se siitä kun tarpeeks jaksaa treenata! ;) |
| Hilla on kyllä niin maagisen näkönen sinikettu <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti