Kura-aika ja siks mie romahan !

Ihan ekana välitetään Islan ja Hillan kanssa IIIIIISOOOT!! kiitokset blogin ulkoasupiristyksestä taas kerran Siljalle!!!!! :) (nuo ympyrätkii yläbannerissa on melkee ku olympiarenkaat, mut meilhä onkii aina vähänniinku arkipäivän olympialaiset.. :D)

Sitten muihin turhanpäiväisiin jorinoihin...

Jäälenkit jäivät tänä talvena hyvin mitättömäksi, ja sekös harmittaa kun suihku koittaa joka lenkin jälkeen, yöh!

Kerittiin kuitenkin käymään jäällä vielä turvallisesti Hillan kanssa treffaamassa junnupoika Junoa..

Hilla oli aluksi välinpitämätön, mutta lopulta lämpeni juoksukaverille. :)

Käytiin vesisateessa viime viikolla vieraammalla kentällä reenailemassa tokoa.

Issu oli ihan halkeemispisteessä. Mietin et miten sen kanssa voi tehdä mitään kun se on kuin taskuraketti joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. :''D

Otin sen kanssa muutaman läpiajo luoksetulon ihan alkuun ja pitkältä matkalta. Nätisti tuli, paitsi sivulle tulo oli vauhdin mukainen, suoraan tuli, mutta hienoisella jalkaan törmäämisellä.

Otettiin myös pysähdyksen kanssa takapalkalla ja pysähtyi kuin seinään x2. Se riitti. 

Seuruussa palkkailin kontaktista, joka on ollut meillä hieman kehno seuruussa. Enkä ole kyllä pitkään aikaan siitä pelkästään palkkaillut, seuraavana on pakko alkaa puuttua edistämiseen, mitä I on alkanut viime aikoina harrastaa urakalla...

Seuruussa vire tasaantui. Otettiin siinä seuraavaksi sitten jäävät niin että ei kovin paljon tullut seuruuta, palkkasin stopin muutaman kerran pelkästään, josta vapautus. Maahanmenossa vapautin vasta kun olin kiertänyt koiran. 

Nouto oli vauhdikas ja hyvin Islamainen, nyt kun on ongelmat selätetty: Nopea ja vauhdikas.  Tällä kertaa tehtiin lähinnä luovutusta, niin että koiran ja miun väliin jätin kapulan ja siitä pyysin noutamaan. Sitä täytyykin alkaa hioa huolellisemmaksi, kun tulee niin kovalla tendenssillä, että sivulle tulo jää hieman vinoon.

Kimpasen Hillalle tämä treeni ympäristön muutos olikin sitten oma lukunsa, kuten epäilinkin.

Hiippunen kävi sitten kentän tarkoin läpi ja siinä liekeissä ollessaan kävi aina ilmoittautumassa miun luona, tietysti vasten hypäten. Kuinkas nyt muutenkaan. :S 

Koska treenipaikan uutuuden viehätys näytti sen verran "suurelle" pikku siniselle, teimme vain asioita joita se takuu varmasti osaa kotonakin ja tutussa ympäristössä. Miun mielestä on niin epäreilua koiraa kohtaan jos siltä vaaditaan uudessa ympäristössä ja häiriössä jotakin jota se ei edes kotona osaa...

Siispä aloitimme perusasennoista. Koska se on niin TIIVIS, olemme törmänneet uudenlaiseen haasteeseen... Neiti on alkanut tiiviyden lisäksi kääntää hienoisesti takapäätään hieman miun taakse. Olevinaan on suora, muttei kuitenkaan... Huoh. :D Hyvin se lopulta sitten työntekoon keskittyy, kun vetäisee sen moodin päälleen. Siltikin se on hyvin häiriö herkkä vielä.. Kröhöm, siinä yksi harjoiteltava asia lisää... Kontaktia se pitää miun mieleen hyvin. Otimme myös pieniä ihan yhden-kolmen askeleen seuruuta. En ole käyttänyt imutusta ollenkaan, vaan meillä seuruu käsky on sivu, ja jotenkin Hillakin on sen hyvin hiffannut, että ikäänkuin tulisi uudelleen sivulle.. 

Pyörittiin pienet treenit näin.

Pidettiin hetken tauko, taisteltiin patukasta ja kunhan hengailtiin, sitten jatkettiin ja palkkailin muutamat sivulta maahan menot. Go Hilippaa! :) 

Lopuksi kokeiltiin sitten noutokapulan kanssa, ja koska pito on työn alla, nimenomaan siis pidon kesto niin treenailimme sitä mitä osaamme, eli kapulan hakemista/tuomista. Viis veisattiin nyt mistään muusta. Siispä saatiin monta onnistunutta suoritusta sekä läheltä, että kauempaa haettuna. Kapula putosi lähes varpaille. JIHUU ! Ja kun se kauempaa hakee niin vau mikä vauhti sille on tulossa, vähä niinku Issulla. :) Kotona ollaan nyt koiteltu saada pitoa siihen kapulan pitoon jos mie sen sille luovutan, tai jos se sen maasta nostaa (nythän se siis pudottaa sen lähes poikkeuksetta välittömästi). Huhhuh että saa olla nopee ite ton palkkauksen kanssa. Eiköhän se siitä kun tarpeeks jaksaa treenata! ;)

Hilla on kyllä niin maagisen näkönen sinikettu <3

Ensi viikko vielä ja sitten miulla alkaa loma, Issu pääsee pariksi päiväksi sen lempipaikkaan hoitoon, Hilla lähtee reissuun ja jää Nastolaan hoitoon kun myö lähetään Niinan kanssa piipahtamaan Tallinnassa, jonka jälkeen nappaan Kimpasen kyytiin ja ajellaan tokopäivälle Amazeme poppoon kanssa ja sitten kotiin Issun luo <3 Jaksaa jaksaa vielä vähän..

Joo-o just noin, a-haa sä osaat !!!

CASE KIMPANEN

Ilmoittauduttiin maaliskuun puolen välin tienoilla Amazemen tokopäivään, ja sen innoittamana aloin puntaroida muutamia tämän hetkeisiä haasteita, joita tulee mieleen, mitä Kimpasen Hilppaan tulee...

Kuvat on kyllä erittäinkin huonolaatuisia... :/

Haaste nro 1.

Tässä on meidän ensimmäinen tämänhetkinen haaste kuvan muodossa... Perusasento- ja sitä myöden myös seuruu on liian tiivis. Vaikka kuinka palkkailee oikealla kädellä, niin meidän Hilla on sekä perusasennossa, että seuruussa kirsu ulospäin (se on muuten ollut aivan alusta asti). Se melkeen kuin nojaisi miuhun. Tai, sitten se alkaa edistää ja poikittautuu miun eteen -> selkeä seuraus oikeella kädellä palkkailusta... Etutassuilla alkaa bloggailla miun jalkoja.. (vkl voisin kuvailla videopätkää tästä)

Haaste nro 2.

Noutokapulaan ollaan myös "vähän siinä sivussa" tutustuttu. Aiemmin oli ohuempi kapula, mutta sen kanssa se mömpläili suullaan enemmän. Kokeiltiin hieman isompaa ja se mömpläys jäi. 

Haaste nro 2. Kapulan pito + luovutus. Se nostaa kapulan maasta ylös, mutta pudottaa heti, jos ei palkkaa tule pudottaa, nostaa uudestaan, pudottaa... 

Sehän onnistuu niin, että jos "heitän" kapulaa vähän matkan päähän, se hakee sen hyvin ja tuo pudottamatta eteen, mutta pudottaa siihen. Tätä kirjoitellessa tuli mieleen, että ehkäpä alan kokeilla takaperinketjutusta uudestaan... Mutta haasteena siis noutoon liittyen se luovutus, ja paikallaan ollessa kapulan pito. Jos Hilla on miun edessä ja tarjoon sille kapulaa, se alkaa herkästi vetämään miun kanssa sitä...

Lähinnä miun ei ollu tarkoitus alkaa tuota noutoa edes sen kummemmin tehdä. Tarkoitus oli vain naksutella kapulalle, että siitä tulisi kiva juttu... Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Hurjan loikan on Hilla kuitenkin tuossakin ottanut. Pätevä pieni sinikettu <3 !!

Hilla on myös alkanut tehdä suoria maahan menoja perusasennosta, nyt harjoittelemme siitä sivulle nousua.

On myös paikallaan makuuta hyvin hyvin häiriöttä ja hyvin hyvin pienin hetkin kotosalla harjoitellut. Usein ennen iltaruokaansa.

Olisi myös tarkoitus tässä alkaa hieman alustella liikkeestä maahanmenoa, koska maahanmeno on Hillalla melko vahva.. Haastettakoon junnu ja ohjaaja... ;D 

Kuten jo aiemmin olen todennut, että etenemme hitaasti, mutta "varmasti". Minulla itselläni ei ole kiire Hillan kanssa mihinkään. Islan kanssa mentiin sellaista haipakkaa, että keltanokka ohjuri-kartturi oli kyllä usein niin kuutamolla.. Kylläpä niitä sitten on korjailtukin, niitä nopean etenemisen aikaansaannoksia.. :D

Kimpaselle annoin aikaa olla lapsi - jota se on vieläkin, babyface, luonteeltaankin on pieni sininen vielä niin villilapsi... ( btw: heh ei myöskään juokse - ei...) 

Issu höntsäili oman noutotreeninsä metskun kanssa. Kyllä oli vaikeaa odotella omaa vuoroaan tämän pikkumustan...