Jaahas, näköjään saatiin haaste...

... Blogi elellyt vähän hiljaiseloa, sillä meillä ei ole tapahtunut juuri mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Paitsi se, että Issu neiti juoksee elämänsä neljättä kertaa..

Pauliina Havo

Niinalta ja Maisalta ja Kiralta, tuli haaste ( laitetaas haastetta vaikka Siljalle & Serille, sillä heilläkin on hieman hiljaiseloa pidellyt blogi ;D ) :

8 satunnaista faktaa koiraelämästäni.. Hmm.. :D

1.) Sain ensimmäisen koirarotukirjan ollessani 7-vuotias. Muistan kun taitoin bordercollie rodun kohdalta sivun yläkulman, ja päätin, että tällaisen koiran minä haluan. Muistan myös, että tykkäsin kovasti babe, possu elokuvasta, juuri siksi, että siinä oli bortsuja. :D

2.) Vanhempieni eron jälkeen iskällä on ollut aina koira/koiria. Siis lähes koko elämäni ajan. Ensimmäinen koira oli Hupi, suomenajokoira. Ei mennyt montakaan vuotta kun taloon tuli ensimmäinen karjalan karhukoira, jonka myötä iskä (ja koko perhe) kiintyi kovasti karhukoiriin. Iskä alkoi kasvattaa niitä, ja nyt siellä on 3 koiraa; Konsta, Iitu ja Mari. Mustavalkoinen väri on jäänyt sieltä siis jo päähäni! ;)

3.) Kun muutin kotonta pois 18-vuotiaana, aloin harkita tosissani omaa koiraa, kun en sitä aikaisemmin ollut saanut, vaikka karhukoiria kovasti hoidinkin, halusin oman harrastuskaverin. Rotuhan oli selvä, mutta halusin sen "oikean" pennun, joten ajankohta oli todella auki. Olin valmistautunut odottamaan kauan aikaa, jopa useita vuosia, jotta saisin sen haluamani pennun. Siinä ei sitten ajallisesti kovinkaan kauaa mennyt, kun elämäni penneli haettiin Lappeenrannasta silloiseen Tampereen kotiin. Ystäväni Kipan Lordi bortsu vei viimeisenä bortsu-maton jalkojeni alta, ja siinä sitä sitten mentiin !

4.) Toinen (tai siis kolmas.. Karhukoiraa tuskin ainakaan näillä näkymin tulen omistamaan, sillä metsästykseen ei minusta ole..) unelmieni rotu on saksanpaimenkoira. Joskus sellaisen tulen vielä hankkimaan! Siinä on niin komea, hyvin monipuolinen, ja omistajan "hanskoissa" olevana näyttävä koira, jollaiseen olen mieltynyt. Tähän väliin voisin sanoa, että lisää sakemanni kuumetta nosti se, kun Tampereelle muuttaessa tutustuin erääseen kaveriin, jolla oli alle vuoden ikäinen sakemanni, johon totaalisesti rakastuin. Vealle jouduttiin jättämään hyvästit kaksi vuotta sitten. :( Ikävä on kova.

5.) Islaa hankkiessa sanoin, että menen koiran ehdoilla, enkä varsinaisesti haikaile kisakentille pääsystä, varsinkaan ensimmäisen koiran kanssa, sillä nimenomaan halusin harrastaa ja puuhailla kaikkea kivaa sen kanssa. Muutamassa näyttelyssä saatettaisiin pyörähtää, tokoa harrastettaisiin, jospa siellä puolella kisattaisiin, mutta lähinnä omaksi iloksi. Agilityäkin voisi kokeilla ja kaikkea mitä mieleen juolahtaa.. Isla menestyi hyvin juniori-ikäisenä näyttelykehissä (eikä tuo nyt huonosti nuorissa, taikka avossakaan mennyt), ja siitäkös se nälkä kasvoi siihen lajiin, ja nyt sitten ollaan pyörähdelty enemmän ja vähemmän vaihtelevalla menestyksellä, mutta odotukset tuo koira on kaikin puolin ylittänyt miljoonakertaisesti! Tokossa tahkotaan omaa vauhtia tällä hetkellä kohti avoluokan kisakenttiä. Agilityä taidetaan hieman karsia jossain vaiheesta treeniviikon listalta. Määrittelemättömäksi ajaksi.. Näin se amatööriohjaajakin oppii, yleensä kantapään kautta :D äläkä koskaan sano ei koskaan ;D

6.) Minua kiinnostaisi kenties joskus aikojen päästä harkita pienimuotoista kasvatusta. Sillä olen hyvin kiinnostunut koirien suvuista/sukulinjoista ja minulla on hyvin selkeät mielipiteet minkälaisista bortsuista olen kiinnostunut ja minkälaista "linjaa" hauluaisin jatkaa..

7.) Jossain vaiheessa harkitsin lähteä lukemaan enemmän eläinten hoidosta (lääketieteellisestä), ja se kiinnostaa edelleen, joten ei kait voi todeta kuin, ehkä joku päivä. ;) Lisäksi Niinan faktoja kompatakseni kiinnostaa hyvin paljon lähinnä juuri koirien käyttäytyminen ja psykologia..

8.) Koska tässä vaiheessa vuorokautta minulle ei kertakaikkiaan tule muuta mieleen niin sanon viimeisempänä, että en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraa. Se on alkanut todella muodostua elämäntavaksi ja on minulle niin tärkeä asia. Isla on miulle se tärkeä, todella rakas perheenjäsen, joten se on myös herkkä kohta, josta miut saa todella suuttumaan jos oikein osaa "korttinsa pelata".

Kaksi rakkaimmista ja tärkeimmistä. Lordi & Isla

Issun päätin ilmoittaa Jyväskylä Kv:ihin marraskuun lopulla, jotta saisimme vähän tatsia messariin, johon on jo ilmoittautumiset laitettu menemään. :) Islan karva ei ole paras mahdollinen, mutta josko se tuosta kerkeäisi vielä parantua. Kovasti se on ainakin alkanut sitä kasvattamaan... :)

Tosi viisas bordercollie.