Kuluvan vuoden tavoitteet..

Tsekkailin tässä yövuoron tylsinä tunteina meidän tämän vuoden tavoitteita, ja päätin sitten katsoa mitä ollaan saatukaan aikaiseksi, tokihan vuotta on vielä jäljellä, mutta tuskin siinä mitään mullistavaa tapahtuu. Kirjailen ensivuodelle tavoitteita lähempänä vuoden loppua.. :)

Tokon saralla, ei suurempia ihmeitä. Isla alkaa handlata perusasiat hyvin, nyt vain tarvittaisiin ne viimeiset hionnat, jotta paketti alkaisi jollain tavalla olla kasassa. Joten tämän vuoden tavoitteeksi tokon kannalta asetan kisa debyytin, joka toki tarkoittaa ankarampaa harjoittelua, jotta kisakuntoon päästään!

->Meillähän siis tämä tokokisa debyytti täyttyi, ja kaikenlisäksi aivan yli odotusten,

kun tahkosimme, enemmän ja vähemmän hyvillä pisteillä TK1

kasaan heinäkuun alkuun mennessä.

Kesällä Isla täyttää 2vuotta, ja sen myötä miulla olis mielessä käyttää Isla loppukesästä/alkusyksystä luonnetestissä... 

-> Isla suoritti luonnetestin hyväksytysti pistein +152p, laukausvarma.

Elokuussa Tuusulassa.

Agilityn saralla jatkamme harjoittelua, kerran Isla tuntuu pitävän tästä lajista. Ja mie myös! Katsotaan mihin saakka meidän rahkeet riittää duracell pupun kanssa. ;)
Agilityn puitteissa Isla pääsee hierojalle alkuvuodesta, ihan ennaltaehkäisevässä mielessä. 
Islalla ei ole ollut mitään kovin selviä tai pahoja jumeja missään, mutta ei se huonoakaan tee.

-> Isla kävi fyssarin hierottavana helmikuussa, ja huomattavia jumeja ei löytynyt. Agility on mennyt ylä- ja alamäkeä, hauskaa kuitenkin on ollut, sekä kehitystä tapahtunut. Minä olen kuitenkin miettinyt pientä ajattelutaukoa tässä lajissa, sekä Islalle, että miulle. Katsellaan!

Näyttelyistä tietenkin halutaan hyviä tuloksia sekä ilmanmuuta syntymäpäivän jälkeen viimeinen serti. Haluan kovasti Islan kehäkäyttäytymiseen varmuutta, ja meille kokemuksen tuomaa rentoutta! (etenkin miulle!!)

-> Näyttelyissä mukavaa menestystä on tullut edelleen. Isla oli keväällä Lahdessa Rop, saaden ensimmäisen CACIB:in ja neljännen sertin. Ja tulipa se viimeinen ja viides serti syntymäpäivän jälkeen heti ensimmäisestä näyttelystä Juvalta, Isla siellä myös Rop. Ja luonnetestin myötä valioitui FI MVA:ksi. <3 ! Islan kanssa on mennyt kehässä käyttäytyminen eteenpäin huomattavasti. Kesällä plikka osasi esiintyä todella kauniisti. Nyt syksyn mittaan nuoruuden into puskee jälleen pintaan, joten sitä koitetaan vielä rauhoittaa kohti messaria..

Muita kategorittomia tavoitteita voisivat olla mm, paljon lenkkeilyä, yhdessä puuhastelua, leikkimistä, kesällä uimista niin paljon kuin aika antaa myöden, koska sitä Isla rakastaa. Lisäksi kirjaan tavoitteeksi kokeilla syttyykö tyttö lampaille, ja olisi miun toiveiden täyttymys päästä patikoimaan/vaellusretkelle koiran kanssa ruska-aikaan. Lisäksi ilmanmuuta pidetään yhtä edelleen Maisa-siskon ja Elmo-veikan kanssa. Naapurin ihastuttavasta omapäisestä Lordi-SETÄSTÄ puhumattaakaan.

-> Lenkkeilty on ja paljon! Isla ui kesällä harvase päivä, ja rakastaa sitä edelleen.

Kävimme kesä HELTEILLÄ kokeilemassa suhtautumista lampaille ja tyttö loisti <3 !

Sitä ei tarvinnut paljon sytytellä, vaan ennemminkin ohjailla oikeille reiteille. Sitä lisää !

Ja kovasti mietitäänkin jo seuraavaa kertaa. :)

Maisan, Elmon ja Lordin kanssa olemme pitäneet yhtä kovasti,

myös Pauliina ja Kooa kaveri ovat tulleet "uutena" meidän piiriin mukaan. :)

Ja onhan noilta reissuilta kertynyt paljon uusia tuttavuuksia,

mikäs sen mukavampaa ! :)

Tällainen pikainen päivityskatsaus kuluvan vuoden tavoitteisiin. Nyt kyllä huomaa, kuinka paljon upeita kokemuksia ja uskalluksia onkaan tullut koettua ja saavutettua. On miulla niin hieno koira, joka tän on mahdollistanut, ei voi kyllä koskaan kasvattajaa tarpeeksi kiittää tästä pakkauksesta !

..Yksinään ei kukaan maailmaa valloita, meille mikään ei oo mahdotonta..

Jyppilän KV:t 19.-20.11.

Turkki nyt tällä mallilla, ei tosiaan mitenkään paras mahdollinen, muttei nyt ihan niin järkky ku vois olla...

Reissu alkoi lauantaiaamuna anivarhain, kun starttasimme volvon nokan kohti Jyppilää, eli Jyväskylää. :) Perille päästyämme ja auton parkkiin saatuamme leiriydyttiin kehän vierustalle. Jännitys (lue suoranainen panikointi) alkoi, kun testailin Duracellia viereisessä kehässä, ja sehän oli aivan kamalaa menoa. Porsas on täällä taas. Naapuri, best friend Kipa, oli managerina mukana ja sanoinkin sille lähestulkoon "Houston, we have a problem"... Keräilin kiitettävästi jännitystä siinä sitten ennen kehää. Lisäksi olin täysi dorka, kun varsin hyvin tiedän, että aikaan saadaan vain katastrofi, jos en rauhoita Ii:tä ennen kehään menoa.. Niinpä vastoin kaikkea tätä rauhoittelua, annoin Islan makoilla tyynenä maassa ennen kehään astumista ja sitten kun lähdettiin suoriltaan kehään, oli tulos juuri se edellä mainittu katastrofi... Seisotettaessa luotan Islaan 100% varmasti. Seistessä se on ilman minkäänlaista asettelua todella varma, ja ryhdikäs, välillä jopa liiankin ryhdikäs, varsinkin kaulasta.. Mutta kuten lauantaina, liikkeessä se alkoi possuilla oikein olan takaa. Tai noh, tähänkin mie ite oon syyllinen. Se oikoi kulmat, vaikka tein mitä, jolloin kun se osui liukkaalle lattialle poiketessaan matolta, nosti se häntää ja nosti myös laukalle kuopiessaan, tai ennemminkin ruopiessaan pettävällä pinnalla eteenpäin. Meni taas 5m ennenkuin tasaantui ja sitten olikin seuraava kulma.. Lisäksi pidin ihan liian lyhyellä hihnaa, jolloin se kiskoi enemmän eteenpäin, vasten sitä kitkaa, minkä hihna sille tuotta. Propsit miulle tästäkin hätäratkasusta... :P Noh, positiivisesti ajateltuna, oli siellä ihan siedettävääkin pätkää.

Tuomari lauantaina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.


"Erinomaiset mittasuhteet, hyvä koko ja luusto. Kaunisilmeinen pää, tummat silmät. Eläväiset korvat. Hieman pysty kaula. Hyvä selkä ja lantio. Hyvä rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivulta. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu."


Tällä irtosi se mitä toivottiin: VAL-ERI. Ja luokkansa viimone villahousu. :D Sellanen valioluokkadebytointi. :)

Veera Kiurun ottama kuva.

Nooooh, sunnuntaina taas parkkipaikka episodin jälkeen oli toiveissa rauhallisempi töheltäjä, sillä matkailijan homma on rankkaa... Yövyimme sukulaissuhteita käyttämällä saadulla kämpällä, aivan Jyppilän keskustassa. Issu pääsi muistelemaan taas kerrostaloelämää.. :D Hyvin tuo suhtautuu ja suhteellisen helppoa sen kanssa on matkustaa, ja mennä melkein mihin vaan... :)

Sunnuntaina siis oli pienoista painetta, kun halusin eilisen suorituksen unohtaa ja keskittyä parantamaan sitä sille tasolle, miltä kesällä "tauolle" jäätiin. Kerkesin pari kiekkaa pyöräyttää Islaa, ja keksin pari jippoa, jolla sen sai menemään huomattavasti tasapainoisemmin. Tämän lisäksi kerkesin pyörittää Elmo-veikkaakin jonkin aikaa.
Esiintyminen oli kaikinpuolin liikkeiden osalta parempi, joskaan ei vieläkään sillä tasolla kuin se on välillä ollut. Mutta tästä noususuhdanteesta on hyvä jatkaa ;) ! Issu ylitti "odotukset", saaden tänään Erin ja vielä sa:n. Uujjea. Ja kun viisi narttua pääsi pn kehään, oli Issu tänäänkin viimeinen eli viides villahousu ;D ! Hienosti siis :)

Tuomari Marja Talvitie.


"Häntäänsä hieman korkealla kantava. Erinomaista tyyppiä. Sivulta hyvin liikkuva. Hyvät takakulmaukset. Kaunis väri. Hyvä karva. Liikkuu hieman ahtaasti takaa."


Tällä irtosi VAL-ERI VAK2 SA. JEIIIIIIIIIII. :)

Hihihihi

Alunperin tähän piti laittaa yksi kuva, missä kamu vetää hihnassa miestä perässään ja koirulin ajatuskuplassa lukee: "seuraa!" :D, mutten sitä löytänyt. :( ahahahaha, tääkin on kyllä iha hyvä :D

Nothing's gonna change my love for you

 ♥

Aivan pakko laittaa lopuksi vielä tämmönen pätkä :


Näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Mitäs meille..

Koira tulee illalla kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin. ♥
- Risto Rasa 1971

Tässä tämän viikon alkupuolella matkailtiin Ranchille Maisa-siskon ja Kira-äipän luokse. :) Kiitosta taas Niinalle, kun saatiin visiteerata!!

Isla neitonen pääsi käymään tallilla mukana, kun ratsastelin Niinan vuokrahevosella. Hyvin Isla siellä käyttäytyi, vaikka herra hevonen saattoikin hitusen jännittää. Maisalla ja Islalla tuli hieman pieni välikohtaus keskellä kenttää, kun leikin lopuksi paloi pinna. Nopeasti tilanne oli kuitenkin ohi, eikä sen jälkeen mitään enää ollutkaan koko reissun aikana. Harvinaista on, että nuo ottaa yhteen, koska Maisakaneli on selkeästi persoona, jonka slogani on: "Eiku mä haluun vaa maailman rauhaa ja oikeutta eläimille...!" ;D

Isla ja Maisa.

Keskiviikkona käytiin Jokimaalla treenailemassa Niina ja Maisa&Kira, Heidi ja Marneus, Maikku ja Karkki&sheltit.
Islan kanssa päätin treenata niitä liikkeitä, mitkä sillä on vahvimpia, oltiinhan kuitenkin täysin uudessa treenipaikassa, ja täysin uusien treenikavereiden kanssa.
Otimme siis ihan aluksi Avoluokan paikkamakuun varsin kovassa häiriössä (sillä aikaisemmin emme ole treenanneet lainkaan tällä tavoin). Heidi heitteli leluja ja huuteli tule käskyä ja vingutteli vinkulelua. Ensimmäisen kerran Isla kesti reilu kaksi minuuttia jonka jälkeen nousi ja liikkui eteenpäin. Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin takaisin piiloon. Sen jälkeen taisi odotella niin kauan, että tultiin koirien luo. Hyvä suoritus siis meille. ;) Päätin ottaa Islan kanssa toisenkin "ryhmän" kanssa samanlaisen paikkamakuun, sillä meillä oli koiria sen verran, että tehtiin paikkamakuu kahdessa erässä. Tällä kertaa Isla kesti hyvin sen häiriön. Vahvistin välillä, huutelemalla "hyvä paikka".. Lisäksi oli hyvä, ettei häiriö varsinaisesti kohdistunut Islaan, jotta se hoksaisi tehtävän idean. Toinen makuu siis erittäinkin hyvä. :) Perusasentoon tulo otettiin vuorotellen, ja se oli hyvä juttu. Isla ponkaisi kyllä hyvin Islamaisesti ylös. :) Maahanmeno oli tahmeampaa... Molemmilla kerroilla vasta toisella käskyllä maahan.

Maikku liikkuroi meille lyhyehkön seuruu pätkän: Aika perus Islan seuruuta. Se oli sellasta perus haahuumista, mutta miksikäs se ois muuttunut treenaamatta ????? :D Perusasennot oli hyviä aina pysähtyessä, jäi suoraan istumaan. :)

Lisäksi otettiin jäävät: Joissa maahan meno oli hyvä, ei niin räväkkä kuin Islan paras voisi olla, mutta tyytyväinen kuitenkin siihen.
Seisomaan jäämisessä ekalla kerralla miun mennessä koiran taakse se kääntyi hiukan. Otettiin uudestaan niin, että Maikku vei namilätkän Islan eteen ja kun kävelin Islan taakse, se tuijotti namia ja pysyi paikallaan. Vapautus siitä sitten lätkälle. Tää oli fiksu vinkki ;D !

Luoksetulo: otettiin takapalkalla, ja pysähdyksestä vapautus. Ihan ok. Ekalla kerralla hiippasi askeleita, mutta tokalla kerralla terävämpi.

Pimeän tullessa päätin jättää tähän. Tää riitti meille. Mutta siinä lopuksi sitten hiukan otettiin itekseen kuka mitäkin, ja siinä otin rauhalliset kaukkarit, niin, että miun ja Issun välissä ei ollut paljon yhtään matkaa. Ihan ok.

Issu sai Lahden tuliaisina ihanan uuden pedin. Jätti tyynyn, mihin pienen pieni paimennin mahtuisi kolme kertaa ainakin. :D Varsinkin kun säästää aina niin kovin tilaa ja käpertyy hyyyyyyvin pieneksi keräksi. ♥ Tyynyn kulmassa lukee VAHDIN PAIKKA.

Käytiin eilen Islan kanssa myöskin pitkästä pitkästä aikaa junailemassa ihan taas urakalla, kun matkustettiin ensin lahteen, pikkuveikan jääkiekkopeliä katselemaan ja siitä sitten vielä vähän matkaa eteenpäin. :D Issu käyttäytyi varsin mallikkaasti, mutta miksipä ei, kun junat tulivat sille vauvana hyvinkin tutuiksi.. :)

Nyt odotellaan, että turkki kasvaisi, ja parin viikon päästä käänetään nokka kohti Jyväskylän KV näytelmiä. :) Haetaan vauhtia ja tatsia messaria varten. Onpa mukavaa lähteä pitkästa aikaa pyörähtämässä kehässä. :)

Millanen päivä sul on tänää ?

- no ihan normipäivä.... :D

TULIN VAIN ILMOITTAMAAN,

ETTÄ RAHKA ON LOPPU !!!

Jaahas, näköjään saatiin haaste...

... Blogi elellyt vähän hiljaiseloa, sillä meillä ei ole tapahtunut juuri mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Paitsi se, että Issu neiti juoksee elämänsä neljättä kertaa..

Pauliina Havo

Niinalta ja Maisalta ja Kiralta, tuli haaste ( laitetaas haastetta vaikka Siljalle & Serille, sillä heilläkin on hieman hiljaiseloa pidellyt blogi ;D ) :

8 satunnaista faktaa koiraelämästäni.. Hmm.. :D

1.) Sain ensimmäisen koirarotukirjan ollessani 7-vuotias. Muistan kun taitoin bordercollie rodun kohdalta sivun yläkulman, ja päätin, että tällaisen koiran minä haluan. Muistan myös, että tykkäsin kovasti babe, possu elokuvasta, juuri siksi, että siinä oli bortsuja. :D

2.) Vanhempieni eron jälkeen iskällä on ollut aina koira/koiria. Siis lähes koko elämäni ajan. Ensimmäinen koira oli Hupi, suomenajokoira. Ei mennyt montakaan vuotta kun taloon tuli ensimmäinen karjalan karhukoira, jonka myötä iskä (ja koko perhe) kiintyi kovasti karhukoiriin. Iskä alkoi kasvattaa niitä, ja nyt siellä on 3 koiraa; Konsta, Iitu ja Mari. Mustavalkoinen väri on jäänyt sieltä siis jo päähäni! ;)

3.) Kun muutin kotonta pois 18-vuotiaana, aloin harkita tosissani omaa koiraa, kun en sitä aikaisemmin ollut saanut, vaikka karhukoiria kovasti hoidinkin, halusin oman harrastuskaverin. Rotuhan oli selvä, mutta halusin sen "oikean" pennun, joten ajankohta oli todella auki. Olin valmistautunut odottamaan kauan aikaa, jopa useita vuosia, jotta saisin sen haluamani pennun. Siinä ei sitten ajallisesti kovinkaan kauaa mennyt, kun elämäni penneli haettiin Lappeenrannasta silloiseen Tampereen kotiin. Ystäväni Kipan Lordi bortsu vei viimeisenä bortsu-maton jalkojeni alta, ja siinä sitä sitten mentiin !

4.) Toinen (tai siis kolmas.. Karhukoiraa tuskin ainakaan näillä näkymin tulen omistamaan, sillä metsästykseen ei minusta ole..) unelmieni rotu on saksanpaimenkoira. Joskus sellaisen tulen vielä hankkimaan! Siinä on niin komea, hyvin monipuolinen, ja omistajan "hanskoissa" olevana näyttävä koira, jollaiseen olen mieltynyt. Tähän väliin voisin sanoa, että lisää sakemanni kuumetta nosti se, kun Tampereelle muuttaessa tutustuin erääseen kaveriin, jolla oli alle vuoden ikäinen sakemanni, johon totaalisesti rakastuin. Vealle jouduttiin jättämään hyvästit kaksi vuotta sitten. :( Ikävä on kova.

5.) Islaa hankkiessa sanoin, että menen koiran ehdoilla, enkä varsinaisesti haikaile kisakentille pääsystä, varsinkaan ensimmäisen koiran kanssa, sillä nimenomaan halusin harrastaa ja puuhailla kaikkea kivaa sen kanssa. Muutamassa näyttelyssä saatettaisiin pyörähtää, tokoa harrastettaisiin, jospa siellä puolella kisattaisiin, mutta lähinnä omaksi iloksi. Agilityäkin voisi kokeilla ja kaikkea mitä mieleen juolahtaa.. Isla menestyi hyvin juniori-ikäisenä näyttelykehissä (eikä tuo nyt huonosti nuorissa, taikka avossakaan mennyt), ja siitäkös se nälkä kasvoi siihen lajiin, ja nyt sitten ollaan pyörähdelty enemmän ja vähemmän vaihtelevalla menestyksellä, mutta odotukset tuo koira on kaikin puolin ylittänyt miljoonakertaisesti! Tokossa tahkotaan omaa vauhtia tällä hetkellä kohti avoluokan kisakenttiä. Agilityä taidetaan hieman karsia jossain vaiheesta treeniviikon listalta. Määrittelemättömäksi ajaksi.. Näin se amatööriohjaajakin oppii, yleensä kantapään kautta :D äläkä koskaan sano ei koskaan ;D

6.) Minua kiinnostaisi kenties joskus aikojen päästä harkita pienimuotoista kasvatusta. Sillä olen hyvin kiinnostunut koirien suvuista/sukulinjoista ja minulla on hyvin selkeät mielipiteet minkälaisista bortsuista olen kiinnostunut ja minkälaista "linjaa" hauluaisin jatkaa..

7.) Jossain vaiheessa harkitsin lähteä lukemaan enemmän eläinten hoidosta (lääketieteellisestä), ja se kiinnostaa edelleen, joten ei kait voi todeta kuin, ehkä joku päivä. ;) Lisäksi Niinan faktoja kompatakseni kiinnostaa hyvin paljon lähinnä juuri koirien käyttäytyminen ja psykologia..

8.) Koska tässä vaiheessa vuorokautta minulle ei kertakaikkiaan tule muuta mieleen niin sanon viimeisempänä, että en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraa. Se on alkanut todella muodostua elämäntavaksi ja on minulle niin tärkeä asia. Isla on miulle se tärkeä, todella rakas perheenjäsen, joten se on myös herkkä kohta, josta miut saa todella suuttumaan jos oikein osaa "korttinsa pelata".

Kaksi rakkaimmista ja tärkeimmistä. Lordi & Isla

Issun päätin ilmoittaa Jyväskylä Kv:ihin marraskuun lopulla, jotta saisimme vähän tatsia messariin, johon on jo ilmoittautumiset laitettu menemään. :) Islan karva ei ole paras mahdollinen, mutta josko se tuosta kerkeäisi vielä parantua. Kovasti se on ainakin alkanut sitä kasvattamaan... :)

Tosi viisas bordercollie.