Duracell voimissaan

Mummolassa.

Issun lääkekuurit oli ja meni jo. Päätin itsenäisesti lopettaa ne happosalpaajat samalla kun antibiootti loppui, eli viiden päivän jälkeen. Koen turhaksi syöttää niitä salpaajia, sillä kakominen loppui samalla kun se luunsiru saatiin pois. :) Joten, ongelman aiheuttajaksi voi hyvin varmasti sanoa sitä luunsirua. Hyvä näin, että se huoli on sinänsä hävinnyt vierasesineen poistuttua. :)

Kaveri on nyt siis ihan normi oma iloinen pöljä itsensä. Ja kirjoittaja itsekin on saanut yönsä nukkua rauhallisin mielin.

Käytiin viikonloppuna viettämässä Madonna pikkujoulut. Osallistujina siis madonna sisarukset, Isosisko-Maisa, Isoveikka-Elmo ja pikinen Isla. Kirppu äiti joutui hoitoon juoksujensa vuoksi.. :/ 

Kaikki meni tosi hyvin, ja penskat juoksenteli hullunlailla pitkin pihoja ja kähkäsivät keskenään minkä vaan kerkesivät. Ihanan näkösiä. Elmoveikka on kyllä niiin miehistynyt mahdottoman komeeksi. 

Otettiin Madonna penskojen yhteinen joulutervehdyskuva, mutta julkaisen sen vasta sitten joulun alla, aatonaattona tai aattona. ;)

Sunnuntaina sitten illansuussa ennen kotiin lähtöä Maisa ja Issu tokotteli pienet setit. Maisa treenasi lähinnä häiriötä, hienosti. ;) Ja Issu sitä sun tätä. Oli niin ihanaa nähdä miten kahden kk:n ei-mitään-tokojuttua tauon aikana Isla on pikkupikku päässään ajatellut asioita. <3 Se oli ihan H-U-I-P-P-U. Nouto oli jotain ihan hurjaa harppausta taas mennyt eteenpän. IHANAA! Seuruuseen kokeiltiin nyt napakkaa otetta, vilkuilusta samantien kielto. Ja sekin näytti toimivan. Kaveri oli ihan että: "woot, komennaks miuta oikeesti ???" :D Mut muuttu ääni kellossa samantien. Ookrait. Täst on taas hitsin hyvä jatkaa. ;) Ehkä myökii päästää avoon joskus kisaan. ;) Onneks ei edelleenkää oo kiire ! ..Miul ainakaa..

Tämmösii sukutapaamisii lisää!!!!!!!!!

väsynyt matkaaja.

Tältä pikkunen näytti kun päästiin kotiin. :D <3

Ja tässä taas tulee viimoseks Issukan paras (miun mielestä) jouluposeeraus. Miun pieni tonttunen. <3

Kuva: N. Knuters, Kuvaussihteeri: L.Vesikko, Assistentti: M.Lantunen.

Shine on you crazy diamond

"Sun luona on mun turva,

mä pidän susta huolta.

Sun luona on mun turva,

mä pidän susta huolta."

Islan kanssa käytiin perjantaina eläinlääkärillä, sillä miulla oli huoli niin kova. Olin valvonut kaksi yötä, osittain Islan oireiden ja osaksi omien mietintöjen ja kauhuskenaarioiden vuoksi. Isla alkoi tiistaina taas oireilla samalla tavalla kuin noin vuosi sitten, ennen luustokuvauksia. Se "kakoo", aivan kuin kurkussa olisi jotain. Se veti pihalla ruohoa ihan urakalla, ja lisäksi se nielaisi vaivalla. Tai siltä se kuulosti. Nukkuessaan kuolasi melko paljon. Tämänkin ajattelin johtuvan, jos nieleminen tuntuu inhottavalta, tai vaivalloiselta. Isla kuitenkin söi ja joi ja riehui ihan normaalin tapaansa. En voi sanoa, että lenkin jälkeen tai ruokailun jälkeen se kakoisi enemmän.. Lisäksi illalla se paheni usein, ja se hyppi sänkyyn ja pyöri siinä ympyrää, jolloin en minäkään saanut nukutuksi. Joten perjantaiaamuna soitin lääkäriin, ja saimme samaksi päiväksi ajan. Olin jo päättänyt, että mieluusti rauhoitettaisiin ja oikeasti katsottaisiin sinne kurkkuun. Kauheinta oli, kun ei tiennyt mistä tämä kaikki oireilu johtui. Pitkin vuotta se on aina välillä illan siellä, illan täällä oireillut. 

Isla sitten tosiaan pääsi jo heti samana päivänä lääkärille, ja punnituksessa 'pikkanen' painoi 16,3kg. Sydän, keuhkot, suu ja hampaat hyvässä kunnossa. ♥

Ja kuten arvata saattaa, ei nieluun nähnyt Islan ollessa hereillä. Joten Issunen laitettiin uneen, ja sitten päästiin katsomaan kunnolla sinne kurkkuun.

Islan nielurisat olivat hieman verestävät ja lievästi tulehtuneet. Lisäksi toisesta (taisi olla vasemman puoleinen) nielurisataskusta löytyi jokin luun siru, tms karkea vierasesine. Se ei kooltaan ollut varmaan edes nuppineulanpään kokoinen, mutta kyllä se on kaihertanut. Onneksi se saatiin pois sieltä, ja nyt on Ips antibioottikuurilla 5pv, ja lisäksi se sai närästyslääkettä, ja happosalpaajaa, jotta mahdolliset mahahapot eivät kurkkua ärsytä.

Itse epäilen vahvasti, että tuo vierasesine on todennäköisesti voinut olla jo yli vuoden siellä mistä se löydettiin, sillä niitä vastaavia oireita on ollut ympäri vuoden, mutta harvemmin, kuin nyt 4pv aikana. Jos se on vaan siellä vaihtanut paikkaa, että välillä ärsyttää nielua, välillä ei. Mutta ihanaa, että se on nyt otettu pois ja Isla on kunnossa. ♥

Pikku potilas oli aika reipas taas lekurilla. :) Ja kotona se oli ilta kymmeneen asti tokkurassa ja unessa. Vasta sitten kymmenen aikaan uskalsi antaa ruokaa, kun se oli selkeästi sen oloinen ettei tukehdu siihen ruokaansa. 

Nyt Isla on ollut suht normaali oma itsensä. Jokseenkin hieman ehkä rauhallisempi ja kenties hieman vaisumpi, mutta kuitenkin kestää tolpillaan, ja kunhan lääkitys rupee tehoamaan niin eiköhän se siitä.

Itse pohdiskelin pitkään raaskiiko sitä lähteä itse edes toipilaan luota katselemaan sunnuntain voittaja kehää messariin, mutta tulin päätökseen, että jonkunhan se on Maisa-siskoa mentävä kannustamaan. Islalta jäi tämän vuoden tämä viihde välistä, mutta mitäs siitä, tärkeintä tulee aina olemaan se, että koiralla on kaikki hyvin. Sen hyvinvointi on tärkeämpää aina kuin yksikään näyttely, koe reissu tai tulos ! 

Kuluvan vuoden tavoitteet..

Tsekkailin tässä yövuoron tylsinä tunteina meidän tämän vuoden tavoitteita, ja päätin sitten katsoa mitä ollaan saatukaan aikaiseksi, tokihan vuotta on vielä jäljellä, mutta tuskin siinä mitään mullistavaa tapahtuu. Kirjailen ensivuodelle tavoitteita lähempänä vuoden loppua.. :)

Tokon saralla, ei suurempia ihmeitä. Isla alkaa handlata perusasiat hyvin, nyt vain tarvittaisiin ne viimeiset hionnat, jotta paketti alkaisi jollain tavalla olla kasassa. Joten tämän vuoden tavoitteeksi tokon kannalta asetan kisa debyytin, joka toki tarkoittaa ankarampaa harjoittelua, jotta kisakuntoon päästään!

->Meillähän siis tämä tokokisa debyytti täyttyi, ja kaikenlisäksi aivan yli odotusten,

kun tahkosimme, enemmän ja vähemmän hyvillä pisteillä TK1

kasaan heinäkuun alkuun mennessä.

Kesällä Isla täyttää 2vuotta, ja sen myötä miulla olis mielessä käyttää Isla loppukesästä/alkusyksystä luonnetestissä... 

-> Isla suoritti luonnetestin hyväksytysti pistein +152p, laukausvarma.

Elokuussa Tuusulassa.

Agilityn saralla jatkamme harjoittelua, kerran Isla tuntuu pitävän tästä lajista. Ja mie myös! Katsotaan mihin saakka meidän rahkeet riittää duracell pupun kanssa. ;)
Agilityn puitteissa Isla pääsee hierojalle alkuvuodesta, ihan ennaltaehkäisevässä mielessä. 
Islalla ei ole ollut mitään kovin selviä tai pahoja jumeja missään, mutta ei se huonoakaan tee.

-> Isla kävi fyssarin hierottavana helmikuussa, ja huomattavia jumeja ei löytynyt. Agility on mennyt ylä- ja alamäkeä, hauskaa kuitenkin on ollut, sekä kehitystä tapahtunut. Minä olen kuitenkin miettinyt pientä ajattelutaukoa tässä lajissa, sekä Islalle, että miulle. Katsellaan!

Näyttelyistä tietenkin halutaan hyviä tuloksia sekä ilmanmuuta syntymäpäivän jälkeen viimeinen serti. Haluan kovasti Islan kehäkäyttäytymiseen varmuutta, ja meille kokemuksen tuomaa rentoutta! (etenkin miulle!!)

-> Näyttelyissä mukavaa menestystä on tullut edelleen. Isla oli keväällä Lahdessa Rop, saaden ensimmäisen CACIB:in ja neljännen sertin. Ja tulipa se viimeinen ja viides serti syntymäpäivän jälkeen heti ensimmäisestä näyttelystä Juvalta, Isla siellä myös Rop. Ja luonnetestin myötä valioitui FI MVA:ksi. <3 ! Islan kanssa on mennyt kehässä käyttäytyminen eteenpäin huomattavasti. Kesällä plikka osasi esiintyä todella kauniisti. Nyt syksyn mittaan nuoruuden into puskee jälleen pintaan, joten sitä koitetaan vielä rauhoittaa kohti messaria..

Muita kategorittomia tavoitteita voisivat olla mm, paljon lenkkeilyä, yhdessä puuhastelua, leikkimistä, kesällä uimista niin paljon kuin aika antaa myöden, koska sitä Isla rakastaa. Lisäksi kirjaan tavoitteeksi kokeilla syttyykö tyttö lampaille, ja olisi miun toiveiden täyttymys päästä patikoimaan/vaellusretkelle koiran kanssa ruska-aikaan. Lisäksi ilmanmuuta pidetään yhtä edelleen Maisa-siskon ja Elmo-veikan kanssa. Naapurin ihastuttavasta omapäisestä Lordi-SETÄSTÄ puhumattaakaan.

-> Lenkkeilty on ja paljon! Isla ui kesällä harvase päivä, ja rakastaa sitä edelleen.

Kävimme kesä HELTEILLÄ kokeilemassa suhtautumista lampaille ja tyttö loisti <3 !

Sitä ei tarvinnut paljon sytytellä, vaan ennemminkin ohjailla oikeille reiteille. Sitä lisää !

Ja kovasti mietitäänkin jo seuraavaa kertaa. :)

Maisan, Elmon ja Lordin kanssa olemme pitäneet yhtä kovasti,

myös Pauliina ja Kooa kaveri ovat tulleet "uutena" meidän piiriin mukaan. :)

Ja onhan noilta reissuilta kertynyt paljon uusia tuttavuuksia,

mikäs sen mukavampaa ! :)

Tällainen pikainen päivityskatsaus kuluvan vuoden tavoitteisiin. Nyt kyllä huomaa, kuinka paljon upeita kokemuksia ja uskalluksia onkaan tullut koettua ja saavutettua. On miulla niin hieno koira, joka tän on mahdollistanut, ei voi kyllä koskaan kasvattajaa tarpeeksi kiittää tästä pakkauksesta !

..Yksinään ei kukaan maailmaa valloita, meille mikään ei oo mahdotonta..

Jyppilän KV:t 19.-20.11.

Turkki nyt tällä mallilla, ei tosiaan mitenkään paras mahdollinen, muttei nyt ihan niin järkky ku vois olla...

Reissu alkoi lauantaiaamuna anivarhain, kun starttasimme volvon nokan kohti Jyppilää, eli Jyväskylää. :) Perille päästyämme ja auton parkkiin saatuamme leiriydyttiin kehän vierustalle. Jännitys (lue suoranainen panikointi) alkoi, kun testailin Duracellia viereisessä kehässä, ja sehän oli aivan kamalaa menoa. Porsas on täällä taas. Naapuri, best friend Kipa, oli managerina mukana ja sanoinkin sille lähestulkoon "Houston, we have a problem"... Keräilin kiitettävästi jännitystä siinä sitten ennen kehää. Lisäksi olin täysi dorka, kun varsin hyvin tiedän, että aikaan saadaan vain katastrofi, jos en rauhoita Ii:tä ennen kehään menoa.. Niinpä vastoin kaikkea tätä rauhoittelua, annoin Islan makoilla tyynenä maassa ennen kehään astumista ja sitten kun lähdettiin suoriltaan kehään, oli tulos juuri se edellä mainittu katastrofi... Seisotettaessa luotan Islaan 100% varmasti. Seistessä se on ilman minkäänlaista asettelua todella varma, ja ryhdikäs, välillä jopa liiankin ryhdikäs, varsinkin kaulasta.. Mutta kuten lauantaina, liikkeessä se alkoi possuilla oikein olan takaa. Tai noh, tähänkin mie ite oon syyllinen. Se oikoi kulmat, vaikka tein mitä, jolloin kun se osui liukkaalle lattialle poiketessaan matolta, nosti se häntää ja nosti myös laukalle kuopiessaan, tai ennemminkin ruopiessaan pettävällä pinnalla eteenpäin. Meni taas 5m ennenkuin tasaantui ja sitten olikin seuraava kulma.. Lisäksi pidin ihan liian lyhyellä hihnaa, jolloin se kiskoi enemmän eteenpäin, vasten sitä kitkaa, minkä hihna sille tuotta. Propsit miulle tästäkin hätäratkasusta... :P Noh, positiivisesti ajateltuna, oli siellä ihan siedettävääkin pätkää.

Tuomari lauantaina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.


"Erinomaiset mittasuhteet, hyvä koko ja luusto. Kaunisilmeinen pää, tummat silmät. Eläväiset korvat. Hieman pysty kaula. Hyvä selkä ja lantio. Hyvä rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivulta. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu."


Tällä irtosi se mitä toivottiin: VAL-ERI. Ja luokkansa viimone villahousu. :D Sellanen valioluokkadebytointi. :)

Veera Kiurun ottama kuva.

Nooooh, sunnuntaina taas parkkipaikka episodin jälkeen oli toiveissa rauhallisempi töheltäjä, sillä matkailijan homma on rankkaa... Yövyimme sukulaissuhteita käyttämällä saadulla kämpällä, aivan Jyppilän keskustassa. Issu pääsi muistelemaan taas kerrostaloelämää.. :D Hyvin tuo suhtautuu ja suhteellisen helppoa sen kanssa on matkustaa, ja mennä melkein mihin vaan... :)

Sunnuntaina siis oli pienoista painetta, kun halusin eilisen suorituksen unohtaa ja keskittyä parantamaan sitä sille tasolle, miltä kesällä "tauolle" jäätiin. Kerkesin pari kiekkaa pyöräyttää Islaa, ja keksin pari jippoa, jolla sen sai menemään huomattavasti tasapainoisemmin. Tämän lisäksi kerkesin pyörittää Elmo-veikkaakin jonkin aikaa.
Esiintyminen oli kaikinpuolin liikkeiden osalta parempi, joskaan ei vieläkään sillä tasolla kuin se on välillä ollut. Mutta tästä noususuhdanteesta on hyvä jatkaa ;) ! Issu ylitti "odotukset", saaden tänään Erin ja vielä sa:n. Uujjea. Ja kun viisi narttua pääsi pn kehään, oli Issu tänäänkin viimeinen eli viides villahousu ;D ! Hienosti siis :)

Tuomari Marja Talvitie.


"Häntäänsä hieman korkealla kantava. Erinomaista tyyppiä. Sivulta hyvin liikkuva. Hyvät takakulmaukset. Kaunis väri. Hyvä karva. Liikkuu hieman ahtaasti takaa."


Tällä irtosi VAL-ERI VAK2 SA. JEIIIIIIIIIII. :)

Hihihihi

Alunperin tähän piti laittaa yksi kuva, missä kamu vetää hihnassa miestä perässään ja koirulin ajatuskuplassa lukee: "seuraa!" :D, mutten sitä löytänyt. :( ahahahaha, tääkin on kyllä iha hyvä :D

Nothing's gonna change my love for you

 ♥

Aivan pakko laittaa lopuksi vielä tämmönen pätkä :


Näkemys koiran tarkoituksesta
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Mitäs meille..

Koira tulee illalla kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin. ♥
- Risto Rasa 1971

Tässä tämän viikon alkupuolella matkailtiin Ranchille Maisa-siskon ja Kira-äipän luokse. :) Kiitosta taas Niinalle, kun saatiin visiteerata!!

Isla neitonen pääsi käymään tallilla mukana, kun ratsastelin Niinan vuokrahevosella. Hyvin Isla siellä käyttäytyi, vaikka herra hevonen saattoikin hitusen jännittää. Maisalla ja Islalla tuli hieman pieni välikohtaus keskellä kenttää, kun leikin lopuksi paloi pinna. Nopeasti tilanne oli kuitenkin ohi, eikä sen jälkeen mitään enää ollutkaan koko reissun aikana. Harvinaista on, että nuo ottaa yhteen, koska Maisakaneli on selkeästi persoona, jonka slogani on: "Eiku mä haluun vaa maailman rauhaa ja oikeutta eläimille...!" ;D

Isla ja Maisa.

Keskiviikkona käytiin Jokimaalla treenailemassa Niina ja Maisa&Kira, Heidi ja Marneus, Maikku ja Karkki&sheltit.
Islan kanssa päätin treenata niitä liikkeitä, mitkä sillä on vahvimpia, oltiinhan kuitenkin täysin uudessa treenipaikassa, ja täysin uusien treenikavereiden kanssa.
Otimme siis ihan aluksi Avoluokan paikkamakuun varsin kovassa häiriössä (sillä aikaisemmin emme ole treenanneet lainkaan tällä tavoin). Heidi heitteli leluja ja huuteli tule käskyä ja vingutteli vinkulelua. Ensimmäisen kerran Isla kesti reilu kaksi minuuttia jonka jälkeen nousi ja liikkui eteenpäin. Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin takaisin piiloon. Sen jälkeen taisi odotella niin kauan, että tultiin koirien luo. Hyvä suoritus siis meille. ;) Päätin ottaa Islan kanssa toisenkin "ryhmän" kanssa samanlaisen paikkamakuun, sillä meillä oli koiria sen verran, että tehtiin paikkamakuu kahdessa erässä. Tällä kertaa Isla kesti hyvin sen häiriön. Vahvistin välillä, huutelemalla "hyvä paikka".. Lisäksi oli hyvä, ettei häiriö varsinaisesti kohdistunut Islaan, jotta se hoksaisi tehtävän idean. Toinen makuu siis erittäinkin hyvä. :) Perusasentoon tulo otettiin vuorotellen, ja se oli hyvä juttu. Isla ponkaisi kyllä hyvin Islamaisesti ylös. :) Maahanmeno oli tahmeampaa... Molemmilla kerroilla vasta toisella käskyllä maahan.

Maikku liikkuroi meille lyhyehkön seuruu pätkän: Aika perus Islan seuruuta. Se oli sellasta perus haahuumista, mutta miksikäs se ois muuttunut treenaamatta ????? :D Perusasennot oli hyviä aina pysähtyessä, jäi suoraan istumaan. :)

Lisäksi otettiin jäävät: Joissa maahan meno oli hyvä, ei niin räväkkä kuin Islan paras voisi olla, mutta tyytyväinen kuitenkin siihen.
Seisomaan jäämisessä ekalla kerralla miun mennessä koiran taakse se kääntyi hiukan. Otettiin uudestaan niin, että Maikku vei namilätkän Islan eteen ja kun kävelin Islan taakse, se tuijotti namia ja pysyi paikallaan. Vapautus siitä sitten lätkälle. Tää oli fiksu vinkki ;D !

Luoksetulo: otettiin takapalkalla, ja pysähdyksestä vapautus. Ihan ok. Ekalla kerralla hiippasi askeleita, mutta tokalla kerralla terävämpi.

Pimeän tullessa päätin jättää tähän. Tää riitti meille. Mutta siinä lopuksi sitten hiukan otettiin itekseen kuka mitäkin, ja siinä otin rauhalliset kaukkarit, niin, että miun ja Issun välissä ei ollut paljon yhtään matkaa. Ihan ok.

Issu sai Lahden tuliaisina ihanan uuden pedin. Jätti tyynyn, mihin pienen pieni paimennin mahtuisi kolme kertaa ainakin. :D Varsinkin kun säästää aina niin kovin tilaa ja käpertyy hyyyyyyvin pieneksi keräksi. ♥ Tyynyn kulmassa lukee VAHDIN PAIKKA.

Käytiin eilen Islan kanssa myöskin pitkästä pitkästä aikaa junailemassa ihan taas urakalla, kun matkustettiin ensin lahteen, pikkuveikan jääkiekkopeliä katselemaan ja siitä sitten vielä vähän matkaa eteenpäin. :D Issu käyttäytyi varsin mallikkaasti, mutta miksipä ei, kun junat tulivat sille vauvana hyvinkin tutuiksi.. :)

Nyt odotellaan, että turkki kasvaisi, ja parin viikon päästä käänetään nokka kohti Jyväskylän KV näytelmiä. :) Haetaan vauhtia ja tatsia messaria varten. Onpa mukavaa lähteä pitkästa aikaa pyörähtämässä kehässä. :)