Millanen päivä sul on tänää ?

- no ihan normipäivä.... :D

TULIN VAIN ILMOITTAMAAN,

ETTÄ RAHKA ON LOPPU !!!

Jaahas, näköjään saatiin haaste...

... Blogi elellyt vähän hiljaiseloa, sillä meillä ei ole tapahtunut juuri mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Paitsi se, että Issu neiti juoksee elämänsä neljättä kertaa..

Pauliina Havo

Niinalta ja Maisalta ja Kiralta, tuli haaste ( laitetaas haastetta vaikka Siljalle & Serille, sillä heilläkin on hieman hiljaiseloa pidellyt blogi ;D ) :

8 satunnaista faktaa koiraelämästäni.. Hmm.. :D

1.) Sain ensimmäisen koirarotukirjan ollessani 7-vuotias. Muistan kun taitoin bordercollie rodun kohdalta sivun yläkulman, ja päätin, että tällaisen koiran minä haluan. Muistan myös, että tykkäsin kovasti babe, possu elokuvasta, juuri siksi, että siinä oli bortsuja. :D

2.) Vanhempieni eron jälkeen iskällä on ollut aina koira/koiria. Siis lähes koko elämäni ajan. Ensimmäinen koira oli Hupi, suomenajokoira. Ei mennyt montakaan vuotta kun taloon tuli ensimmäinen karjalan karhukoira, jonka myötä iskä (ja koko perhe) kiintyi kovasti karhukoiriin. Iskä alkoi kasvattaa niitä, ja nyt siellä on 3 koiraa; Konsta, Iitu ja Mari. Mustavalkoinen väri on jäänyt sieltä siis jo päähäni! ;)

3.) Kun muutin kotonta pois 18-vuotiaana, aloin harkita tosissani omaa koiraa, kun en sitä aikaisemmin ollut saanut, vaikka karhukoiria kovasti hoidinkin, halusin oman harrastuskaverin. Rotuhan oli selvä, mutta halusin sen "oikean" pennun, joten ajankohta oli todella auki. Olin valmistautunut odottamaan kauan aikaa, jopa useita vuosia, jotta saisin sen haluamani pennun. Siinä ei sitten ajallisesti kovinkaan kauaa mennyt, kun elämäni penneli haettiin Lappeenrannasta silloiseen Tampereen kotiin. Ystäväni Kipan Lordi bortsu vei viimeisenä bortsu-maton jalkojeni alta, ja siinä sitä sitten mentiin !

4.) Toinen (tai siis kolmas.. Karhukoiraa tuskin ainakaan näillä näkymin tulen omistamaan, sillä metsästykseen ei minusta ole..) unelmieni rotu on saksanpaimenkoira. Joskus sellaisen tulen vielä hankkimaan! Siinä on niin komea, hyvin monipuolinen, ja omistajan "hanskoissa" olevana näyttävä koira, jollaiseen olen mieltynyt. Tähän väliin voisin sanoa, että lisää sakemanni kuumetta nosti se, kun Tampereelle muuttaessa tutustuin erääseen kaveriin, jolla oli alle vuoden ikäinen sakemanni, johon totaalisesti rakastuin. Vealle jouduttiin jättämään hyvästit kaksi vuotta sitten. :( Ikävä on kova.

5.) Islaa hankkiessa sanoin, että menen koiran ehdoilla, enkä varsinaisesti haikaile kisakentille pääsystä, varsinkaan ensimmäisen koiran kanssa, sillä nimenomaan halusin harrastaa ja puuhailla kaikkea kivaa sen kanssa. Muutamassa näyttelyssä saatettaisiin pyörähtää, tokoa harrastettaisiin, jospa siellä puolella kisattaisiin, mutta lähinnä omaksi iloksi. Agilityäkin voisi kokeilla ja kaikkea mitä mieleen juolahtaa.. Isla menestyi hyvin juniori-ikäisenä näyttelykehissä (eikä tuo nyt huonosti nuorissa, taikka avossakaan mennyt), ja siitäkös se nälkä kasvoi siihen lajiin, ja nyt sitten ollaan pyörähdelty enemmän ja vähemmän vaihtelevalla menestyksellä, mutta odotukset tuo koira on kaikin puolin ylittänyt miljoonakertaisesti! Tokossa tahkotaan omaa vauhtia tällä hetkellä kohti avoluokan kisakenttiä. Agilityä taidetaan hieman karsia jossain vaiheesta treeniviikon listalta. Määrittelemättömäksi ajaksi.. Näin se amatööriohjaajakin oppii, yleensä kantapään kautta :D äläkä koskaan sano ei koskaan ;D

6.) Minua kiinnostaisi kenties joskus aikojen päästä harkita pienimuotoista kasvatusta. Sillä olen hyvin kiinnostunut koirien suvuista/sukulinjoista ja minulla on hyvin selkeät mielipiteet minkälaisista bortsuista olen kiinnostunut ja minkälaista "linjaa" hauluaisin jatkaa..

7.) Jossain vaiheessa harkitsin lähteä lukemaan enemmän eläinten hoidosta (lääketieteellisestä), ja se kiinnostaa edelleen, joten ei kait voi todeta kuin, ehkä joku päivä. ;) Lisäksi Niinan faktoja kompatakseni kiinnostaa hyvin paljon lähinnä juuri koirien käyttäytyminen ja psykologia..

8.) Koska tässä vaiheessa vuorokautta minulle ei kertakaikkiaan tule muuta mieleen niin sanon viimeisempänä, että en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraa. Se on alkanut todella muodostua elämäntavaksi ja on minulle niin tärkeä asia. Isla on miulle se tärkeä, todella rakas perheenjäsen, joten se on myös herkkä kohta, josta miut saa todella suuttumaan jos oikein osaa "korttinsa pelata".

Kaksi rakkaimmista ja tärkeimmistä. Lordi & Isla

Issun päätin ilmoittaa Jyväskylä Kv:ihin marraskuun lopulla, jotta saisimme vähän tatsia messariin, johon on jo ilmoittautumiset laitettu menemään. :) Islan karva ei ole paras mahdollinen, mutta josko se tuosta kerkeäisi vielä parantua. Kovasti se on ainakin alkanut sitä kasvattamaan... :)

Tosi viisas bordercollie.

Maailmassa monta on ihmeellistä treeniä

Isla bikineissä ja Kooa poika.

Käytiin maanantaina ennen agilitytreenejä Pauliinan kanssa kävelemässä kentän laidalla pieni alkulämppäilylenkki, ja samalla koirat saivat päästellä enimpiä höyryjä pois. Pääsivätpä koirat vielä poseerailemaan kamerallekin, jonka Pauliina oli ottanut mukaan. :)

Treenit itsessään menivät yllättävän hyvin. Lähinnä tarkoitan nyt hyppytekniikkatreeniä, joka onkin meille tällä hetkellä lähes yhtä tärkeää kuin kontaktit... Olin varustautunut kaikenmoiseen possuiliyritykseen, esteiden kierrosta rimojen roiskintaan, mutta typykkähän olikin aika must. Pelkkä eteen käsky ja koira lähti etenemään kohti suoran loppua. Nätisti Isla ponnisti, oikealla tekniikalla ensimmäiset kaksi kertaa. Kolmannella harjoituskerralla alkoi neitokainen kuumua - tuttuun tapaansa ja silloin se harppasi kaksi viimeistä estettä kerralla, niin ja toki roiskaisi riman takajaloillaan kaiken kukkuraksi. Se toisti saman vielä uudestaan, ja pudotti aivan ensimmäisenkin riman. Sen jälkeen nostimme viimeisen riman huomattavasti ylemmäs, ja olin aivan varma, ettei se kestä ylhäällä, mutta kaveri yllätti ja ponnisti oikeaoppisesti kaksi kertaa hyppysuoran. Ja mikä vauhti !!!!! :) Jätetttiin tämä tähän. 

Kellon edettyä nopeaa vauhtia, emme Islan kanssa kerinneet toisella harjoittelupuolella ottaa koko rataa, mitä siihen oli suunniteltu, mutta sen sijaan pyörittelin Islaa kepeillä. Se menee niin upeesti kepit verkkojen kanssa, ja maanantaina Anu-ohjaaja tekikin niin, että joka kerralla yksi verkko lähti pois. Niin, että lopulta jäi vain alkuun ja loppuun verkot. Yllättävän kauan pysyi pakka koossa. Käännettiin kepit vielä vinokepeiksi. Islalla oli liian helppo työ juosta suoraan kepit... Noh, sitten kokeiltiin niin vielä, että laitettiin vierekkäin 6 kuuden vinokepin sarjat, ja sitten ensin ohjasin Islan toiset kepit -> palkka ja toisille kepeille -> super palkka! Tällälailla luulen, että meidän olisi nyt järkevä jatkaa reenejä keppien parissa. Huih.

Lisäksi saatiin kotiläksy kontaktien parantamiseen... Tai siis lähinnä oppimiseen. Opetan Islalle Koske käskyn, johonkin isoon alustaan, ja namien sijaan käytän kontaktin alasmenolla "tehtävää" ; koske alustaan (joka siis alasmenolla maassa) etutassuilla, ja kun tämä alkaa luonnistua joskus tulevaisuudessa, aletaan alustaa häivyttämään ja lopulta tehtävänä koskea etutassuilla maahan... Loogista!!!

Pyrstö peräsinvakaaja... :D

Kotona olemme reenailleet juuri tätä "koske" käskyä ja se alkaa jo pikkuhiljalleen asettua Islan ymmärrykseen, mitä siltä haen. Nyt on hieman vaikeutettu tehtävää siirtelemällä alustaa esim sohvalle, erilaisille pinnoille, tai niin, että pyydän Issun sohvalle ja alusta on sohvan edessä maassa.. Kyllä tämä tästä vielä! :) Bc-mäisesti edetään. ;)

Elämä ilman koiraa on kuin
pitkä matka ilman majapaikkaa.

Lisäksi nouto on jatkunut ns. "tehotreenissä", tosin päänvaivaa ja perhanan monta kertaa on alkanut miuta ahdistaa ja turhauttaa koko liike. Tosin, se ei ole se ahdistus tullut treenatessa, koska varon todellakin treenaamasta tätä muulloin kuin OIKEALLA fiiliksellä! Muttakun ärsyttää, kun Issunen on siinä vaiheessa, että kapula alkaa jo pysyä suussa aika hyvän aikaa, ja laskee suusta vasta silloin, kuin annan luvan, joskin toki välillä se sylkee, mutta niistä ei heru palkkaa.... Nää sylkemiset on ehkä hieman vähentyneet... Nyt sitten eilen aloin harjotella luovutusta.. Eli koira perusasentoon ja kapula nenän eteen ja pikkuhiljaa samalla siedättää käsien liikkeellä kapulan suussa pysymistä. Josko joku päivä tääkin onnistuisi, jotta pääsisi mukavempiin treeneihin... :D

Ennen Islan iltaruokaa ollaan sohvan edessä lyhyeltä matkalta treenattu kaukoja... Ihan hyvä, lyhyeltä matkalta ja sohvanedestä, ettei pääse pakittelee.. :D Heh...

You are the one who makes me feel,
like my life has a meaning ♥

itsenäistä tokoilua

Näääh...
Näinpä se on jälleen viikko vierähtänyt eteenpäin luonnetestistä... Joka tarkoitti sitä, että lupasin itselleni (ja Islalle) että treenataan avoluokkaa testin jälkeen.
Ollaanha myö treenattukki. Joskin ei kovinkaan ahkerasti, mutta kunnostauduttu ollaan.. Jäävät alkaa sujua jo lähes täydellisesti.. Ainahan on parantamisen varaa, mutta oikealla suunnalla ollaan.. ;) Luoksetulon stoppia ollaan treenailtu lähinnä kiertäen jotakin, ja siitä stop. Se alkaa kanssa olla ihan kivalla mallilla, vielä kun saisi sen kokonaisen liikkeen kondikseen, mutta aikaa vaan ja lisää treeniä. Mie päätin että nyt ei hoppuilla. Mennää rauhassa ja katellaa pikkuhiljaa. Kaukkareissa riittää puuhaa liiallisen innokkuuden kanssa...

Tänäänpä mentiinkin aimoharppaus eteenpäin noudon suhteen. Sen liikkeen, josta kerkesi jo muodostua molemmille melkoinen hirviö. Suoranainen pakkopulla!!!
Ohjaaja osti uuden ruokasäkin ostoreissulla agrimarketista neitoselle pienen päistä pyöritsteyn noutokapulan, ja visioi hienosti, että josko tää ois kivempi pitää suussa alkujaan... Noh, siinäpä sitten kotiin tultua avasin läppärin ja hain nakkipaketin viereeni ja laskin kapulan maahan. Ajatuksena hienosti palkata neitokaista aina kun osoittaa kiinnostusta kapulaan. pari kertaa tökkäsi kuonollaan ja siitä palkka... Sitten emäntä olikin jo täysin vallan unohtanut kapulan maassa, ja syventynyt internetin ihmeelliseen maailmaan ja yht'äkkiä havahtui kun joku vinkui ja piippasi kovaa... Kurkkasin läppärin takaa ja Isla (kyllä vaan, alkujärkytyksestä toivuttua totesin, että... kyllä, siinä on miun koira) istui kapula suussa miun eessä ja tuijotti miuta "äiti kato, vähänks mä osaan".... Kaveri sai sellasen palkan siitä hyvästä että huhhei.. :D Sen jälkeen se keksi että tää onki ihan jees tää juttu. Se rupes nostelee sitä kapulaa ja piteli suussa ja sai palkkaa! :D Mie en palkannu alkuunkaa niistä suorituksista joissa se sylkäs kapulan pois, niin alko se sitte kestää siellä suussa.. Huh huh ! Pakko oli lopettaa sitte ajoissa ja nostaa kapula pois. Ei mennyt aikaakaa kun näin sivusilmällä että se nappas sen kapulan sohvan käsinojalta ja koitti voittaa itellee lisää herkkuja. :D Ihanaa, jos tää tästä rupeis lähtee käyntiin! :D

Pauliina Havo

Kapinen bikini pöljisvalio ei muuta kummempaa tiedä tällä erää. Se pääsi tänään metsälenkille muutaman kaverin kanssa, ja kaksi tuntia juoksua oli aikamoinen suoritus pikku duracellille ja nyt on hyvä vetää hirsiä.. :)

Oonkoha mie sittenki joku gebardin ruokkija?
Pauliina Havo

Treeniä feat. kaverit

ISSU KIITTÄÄ VALIO-ONNITTELUISTA !!!! :)

Maanantaina oli törky hyvät agsatreenit. Isla suoritti ekana kaks kertaa pienen rata pätkän ilman ainoatakaan rikettä! Se on jo yyber hieno saavutus. Tokalla radan pätkällä putki puomen ylösmenon alla houkutti liikaa, alun possuilujen jälkeen rupes kulkee, ja se oli ku NAKS vaa ku se tajus alasmenon idean, tai siis malttoi pysähtyä JOKA kerta kontaktille. :O Tää oli melkonen harppaus tää maanantai meidän agsauralla. ;) Hiljaa hyvä tulee.. :)

Tiistaina saatiin vierailijoita pitkästä aikaa, kun Pauliina ja Kooa, sekä prinsessa saapuivat vaihteeksi meidän huudeille treenien merkeissä. Otettiin paikkamakuuta jossa ei ongelmia edelleenkään. Vähän Issuneiti haisteli maata, muttei liikkunut... Luoksetulon stoppi on hidasta hiippailua. Tähän koitetaan keksiä jotain topakkaa yritystä. Oon lähinnä nyt ottanu takapalkalla. Tarttee ottaa kai rinnalle joku toisenlainen stoppi treeni.. Jäävissä ei suurempaa ongelmaa myöskään. Seuruu ei oo muuttunu mihinkää. :P Samaa vanhaa... Siihenki pitäs jotai kivaa kehittää! Noutoo ollaa kotona treenattu nyt pari päivää, ja päivä päivältä se on ehkä hitusen kivempi juttu. (varsinkin kun ruoka on odottelees lattialla) Kaukkarit on sillee sinnepäi mallillaa.. Matkan pidentämistä aletaa seuraavaks treenata. Vire on hyvä, mut huomaa, et alkaa väsyy jos liian pitkään treenaa. Oonki koittanu ottaa vähä teemoittain treenejä. :) Se toimii meillä paremmin.

Yksinään ei kukaan maailmaa valloita,
meille mikään ei oo mahdotonta ♥

Treenien jälkeen Isla ja Kooa pääsi Ahvenlammelle juoksemaan kilpaa. Kyllä niil oli kivaa. :) Ja meillä oli kivaa ku seurattii niiden touhuja... Bortsut... :D Myö saatii myös kutsu tokotreeneihi, ja sekös ois kivaa. :) Tulis taas tehtyä ja treenattua, kun lähtemällä lähtee. Samalla saisi sitä aina niin tärkeetä häiriötreeniä ja kaikenlisäks joku aina sanois, mikä menee vikaa. ;D Ehkä siis jo ensi maanantaina päästään touhuilee jotai treeneihi. Ja ei ois varmaa huono vetästä tokotreeni agsaa ennen. ;) Katsellaan. :)

Kooa ja Isla.

Issu oottelee Kooaa. :)

KUVAT: Pauliina Havo.

Luonnetesti @ Tuusula 20.8.-11

Vihdoinkin on jännittävä ja mielenkiintoinen suuri kokemus ja seuraava etappi takanapäin. Onnistuneesti. Odotettu luonnetesti nimittäin. :) Eilen lauantaina suuntasimme Islan kanssa kohti Tuusulan kennelkerhon treenikenttää... Uskollinen kartturi ja takaisin tulomatkan kuski Kipa mukana! Ennen testiä Islan kanssa metsässä kävellessä kuului toisiksi edellisen suorittajan laukaukset, kun Isla ei niihin reagoinut kuin korvaansa kääntämällä, putosi miun suurin huolen aihe kokonaan pois. Tämä vahvistui omaa vuoroamme odotellessa, kun leikitin Islaa kepillä ja edellisen suorittajan laukauksiin Isla reagoi puremalla keppiin kovemmin. Olin sen jälkeen enemmän luottavaisin mielin.. :)

Itse testi meni juuri niin kuin toivoa saattaa. Isla oli juuri sellainen kuin sen toivoin olevanki; AIDOSTI OMA ITSENSÄ. Se reagoi miun mielestä aika hienosti kelkkatestiin, samoin kaikkiin muihin osioihin. Pimeä huone oli ainut jossa olisin toivonut parempaa suoritusta, mutta toisaalta, sekin oli niin Islaa itseään se suoritus kuin vain uskoa voi. :D Issukka nimittäin samantien unohti miut sinne konttiin päästessään, kun huomasi tuomareiden taskulamput. Kaveri alkoi sitten pyydystellä hienosti varjoja ja valon kajoja seiniltä ja lattiasta. Lopulta se sitten löysi miun luo, mutta ei siitä kovin hyviä pisteitä herunut :D !! Heh.

Tuomarina Bengt Söderholm & Tarja Matsuoi

1. TOIMINTAKYKY; +1 Kohtuullinen
2. TERÄVYYS; +1 Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. PUOLUSTUSHALU; +3 Kohtuullinen, hillitty
4. TAISTELUHALU; +3 Suuri
5. HERMORAKENNE; +1 Hieman rauhaton
6. TEMPERAMENTTI; +1 Erittäin vilkas
7. KOVUUS; +1 Hieman pehmeä
8. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS; +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
9. LAUKAUSPELOTTOMUUS; +++ Laukausvarma

152p - Hyväksytty -----------------> FIN MVA !!!!

Takaisin tullessa meillä oli siis kyydissä uunituore Suomen muotovalio. MIKÄS SEN HIENOMPAA !! Tätä nyt sitten juhlistellaan ja fiilistellään... Karvaton Issunen oli niin hieno, että mitäs muuta voi, kun olla jälleen kerran niiin kovin ylpeä pikkuneitokaisesta!!! On se vaan maailman paras ja rakkain pieni mustavalkoinen paimennin. ♥

Tässä vielä videokooste testistä, tietysti lukuunottamatta pimeää huonetta... :P Video on kameran puutteessa kuvattu iPhonella, joten laatu ei kovinkaan mairitteleva, mutta selvää saa. :)

"Mä aion kasvaa isoks,

mutten koskaan aikuisuuteen vaivu,

kaikki muut saa luovuttaa, 

mut mä en paineen alla taivu."

Still alive

If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes ♥

Jepsulleen. Blogin hiljaiselosta huolimatta ollaan hengissä edelleen! :) Mitään maatamullistavaa ei kesänlopun aikana ole tapahtunut, joten en ole sen vuoksi myöskään mitään tänne kirjoitellut.

Issunen pääsi kuninkuusraveihin Tampereelle mukaan. Extempore reissu sinne heittettiin, ja koko viikonloppu kuumassa säässä Tampereella viihdyttiin. Parikymmen tuhantisen ihmisjoukon tohinassa Issunen pärjäsi loistavasti. Sillä oli mukana toki cooleri loimi, häkkituuletin ja neitoselle niin tärkeä kevythäkki, jossa kaveri vailla huolen häivää veti tirsoja. Koiralla oli viileä olla, eikä stressiä näyttänyt olevan. Muutakuin lauantaina ihmisjoukossa ensimmäistä kertaa käveltäessä. Nopeasti Isla tajusi, että on helpompi, kun kävelee miun lähellä.. :) Yövyttiin sukulaisten kotipaikalla maalaisidyllissä. :) Issukka oli kyllä niin poikki tuon reissun jälkeen kun illat pitkälle juoksenteli maalla pitkin peltoja ja pihoja ja päivät oli raveissa ihmisjoukossa.

Minulla oli sellaiset työvuorot puolentoista viikon sairasloman jälkeen ennen raveja, että olin paljon kotona Islan kanssa, eikä sen tarvinnut juurikaan olla yksin. Sitten kun palasin töihin, Ipe keksi vähän protestia ja oli porsastellut ihan urakalla kolmena miun työpäivänä. Olin jo niin raivon partaalla, että olin lähes valmis myymään koko koiran ja antamaan pokaalit kaupan päälle. ;) Jep, niin raivostuttava pikku porsas se osasi olla. Issu joutui siis jääkaudelle kolmen pöllöily päivän jälkeen ja se auttoi. Issu ei päässyt mm. makkariin nukkumaan yöllä, koska rajasin sen portilla. Sillä ei ollut asiaa olkkariin kun vaan miun luvalla, jos itse olin siellä, ja lisäksi kaikkea muuta pientä sääntöä ilmaantui arkeen. Se vaati n. puolitoista vuorokautta ja koira ei enää sikaillut. Se selkeästi protestoi miun töihin lähtöä ja muutenkin kenties luuli olevansa askelta ylempänä ko mie laumassa. Se on niin dominoiva narttu, että kai se myös osaltaan testasi mitä tapahtuu. Onneksi sillä on tarpeeksi tietynlaista herkkyyttä, että riitti lyhyehkö jääkausi, joka kaikenkaikkiaan kesti noin 4päivää. Nyt se onkin ollut ihan normaali jälleen. Hyvä niin.

Meillä alkaakin jännitys olla korkealla, kun Issunen pääsee luonnetestiin lauantaina Tuusulaan. HUI!!! Sain heinäkuun lopulla sen ilmoitettua, joten nyt jännäillään mitä tapahtuu. Kirjoittelen siitä sitten luonnetestin jälkeen. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Nyt siis jännäillään saako keittää valioitumis kahvit vaiko ei...

Tokon saralla on ollut hiljaisempaa. Ei olla paljon siihen panostettu. Ajattelin, että käydään nyt se luonnetesti ja sen jälkeen jatketaan harjoituksia tokon parissa. Jotain pientä pintaraapaisua ollaan rötvätty, esim. i-m-i vaihtoja ennen ruokaa, luoksetulon pysäytystä sekä seuruupätkiä lenkillä. Meillä ei oo nii paniikkia nyt sen tokon suhteen, mennään mielummin hissukseen ja niin, että se oikeasti osaa. ;)



I ♥ furminator

Kuten kuvasta näkyy, näyttelyrintamalla tulee syksyn mittaan olemaan hiljaista. Issukka kerittiin :D ravien aikana, lauantai-iltana. Josko sitten vaikkapa Jyväskylään marraskuun lopulla pääsisi käymään, jotta olisi vähän taas tuntumaa ennen messaria - sinnehän on tapahtuman vuoksi mentävä, koiran kanssa. ;)