Eilen unohdin kirjoitella siitä, että ennen agsa reenejä lähdin tuttuun tapaan lämmittelemään Issukkaa ja siinä matkan varrella huomasin jonkun porukan jotka ammuskeli vissiin ilmakiväärillä tauluja kohden.. (heh, liekö tuolla paikalla luvallista touhua, tuskimpa) mutta ajattelin, että minäpä tahallani meen siitä ohi kävelemään, pusikon toiselta puolen. Ja työnsin namia naamaariin Issulle aina kun kuului laukaus. Ekalla kerralla tuo vähän vilkaisi, että mistä se kuuluu, mutta muuten ei ottanut mitään häiriötä, vaan alkoi namien toivossa esitellä temppu repertuaariaan, ja vähän jopa seuruutaki tarjoili. Käveltiin siitä muutamia kertoja ohi, eikä ongelmia ollut. Hieno homma! ;) Tosin, eipä tuo ole koskaan pelännyt laukauksia... Asutaan aika lähellä ampumarataa, ja metsälenkit kulkevat aina sen läheltä, joten kai neiti on tottunut. Hyvä hyvä, ettei arkea ainakaan haittaa millään lailla jos joku posauttelee jossain. :)
Käytiin tossa tokoilemassa Pauliinan ja Kooan kanssa. Tehtiin yhtäaikaa liikkeitä, joten seuruussa häiriö teki hyvää, kun sain huomauttaa Issulle aina, kun alkoi Kooa kiinnostaa liikaa. Otettiin jäävät tällä kertaa takapalkalla, joten Pauliina viel naksautti maahanmenosta, josta mie vapautin ja sama seisomisesta. Naks tuli, jos pysähty kun seinään, muutoin ei palkkaa herunut. Tämä oli kivaa vaihtelua. :) Otettiin myös luoksetuloa hieman lyhyemmällä matkalla, jotta tulisi huolellisuutta siihen sivulle tuloon. Ja lopuksi otimme paikkamakuun avoluokan tyyliin. Issulla on ollut niin hyvä ja varma paikkamakuu aina treeneissä, että päätin kokeilla Pauliinan kanssa lähteä piiloon autojen taakse, ja sehän toimi. Isla oli tarkkaavainen, ja pysyi paikallaan. Tätä voitaisiin alkaa tehdä enemmänkin, jotta siihenkin saataisiin varmuutta, ja lisäksi saataisiin paikkamakuun tylsään reeniin vähän jotain uutta kivaa.. :) Kohta voikin hyvillä mielin lähteä töihin, kun näkee kuinka koira on väsähtänyt. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti