Vartiokoira(ko?)

Että on ollu elämä yhden koiran kanssa outoa. Jotenkin niin rauhallista. Kyllä taas huomaa kuinka helppo koira miulla arjessa onkaan.

Isla köllii. :D

Isla on leikkinyt itsekseen, ja eniten Maisalta ja Kiralta saadulla Rokkikalkkunalla jolle se on jakanut rakkautta todenteolla. :D Isla on vaatinut itselleen huomiota paljon, ja sitä se on myös saanut. :)

karvakorva.

Miuta on alkanu vähän huolestuttaa Islan omistushalu. Se on ollut hyvin pitkään jo tiedossa, että neiti on mustasukkainen miusta. Tähän mennessä se on vain muita koiria kohtaan osoitettua. Se änkee väliin, hakee huomiota ja joskus on ärähtänytkin. Nyt kuitenkin perjantai iltana kävimme Kipan ja Lordin kanssa iltalenkin miun työvuoron jälkeen ja koirat olivat irti. Olimme jo kotitiellä, kun siitä pienestä metiköstä tuli yllättäen kaksi teini-ikäistä ihmistä. Myö Kipan kaa säikähdettiin niitä, kun tulivat jotenkin niin salakavalasti. Molemmilla oli mustat vaatteet, toisella huppu päässä ja toisella lierihatun tyyppinen päässään. Isla yht'äkkiä nosti niska- ja selkäkarvat pystyyn ja lähti niitä kohti muristen ja kun pääsi niiden luo haukkui kovasti. Se ei tuntunut kuulevan/välittävän miun käskyjä, ennenkuin tosissani karjaisin. Sitten se tuli miun eteen seisomaan karvat edelleen pystyssä ja vaimeeta murinaa piti. Olin varmaan niin järkyttyny tuosta käytöksestä että en tienny mitä olis pitäny tehdä.. Isla hiipi vielä niitä kohti ja palasi miun luo ja kävi vielä kerran suunnilleen puolivälissä niitä ja miuta. Sitten se tilanne raukesi. ;O

Issukka.

Noh, sitten koitti eilinen. Miun porukat tuli käymää "tupareilla" heh tälleen vuoden asumisen jälkee on korkee aika käydä tupareilla, kun tässä 3 km päässä asutaan :D ! Noh, tähän sitten tuli illemmasta myös eräs isäpuolen työkaveri, iso mies, joka oli päissään. (hehe hyvä yhdistelmä). Isla ei aluksi meinannut hyväksyä sitä eikä päästää edes ulko-ovesta sisälle. Mies ehkä liian hyökkäävästi tarjosi Issulle kättään, joka kai ahdisti Islaa. Noh, komensin Islan pois ovelta ja mies pääsi sisään. Isla siirtyi miun viereen, tavallaan miun ja miehen väliin, ja kun mies yritti tulla uudemman kerran Islaa morjenstamaan, alkoi Isla murista. Ei kuitenkaan hyökkäävästi, vaan ennemminkin miusta se kuulosti epävarmuudelta. Kyllä se lopulta kävi miestä sitten haistelemassa, kun vaan sai itse määritellä milloin tehdään tuttavuutta. Eikä siinä mitään, miun puolesta se saa käydä tervehtimässä jos haluaa (yleensä haluaa) mutta miusta sillä pitää olla myös vaihtoehto ettei tarvitse tutustua. Silti en todellakaan halua, että se rupeaa käyttäytymään noin usein. Issukka joutuu nyt tarkkailuun ja tuo tapa kitketään pois. Tarvitaan siis siedätyshoitoa. NIIIINAA, palomiautoja taidettas tarvita. ;) Ja oikeenlaista lähestymistä. :) Huoh...
Ja huomenna Agsaamaan. :D JEE.