Try to be BH

Tänään pääsimme testamaan muita kuin näyttelykehiä ihan tositoimissa. Meillä siis Islan kanssa ensimmäinen virallinen yhteinen "tottis"pätkä yleisön edessä BH kokeen merkeissä. Meidän kohtaloksi tänään kävi muutaman surkean sattumuksen sarja. Tänään Isla ei ollut oma itsensä kentällä ollenkaan. Se oli iloinen muttei normaali  itsensä...

Islan kanssa oltiin viimeisessä parissa toisen juoksuisen nartun kanssa. Isla oli joutunut siis odottelemaan autossa muiden suoritusten ajan. Islan kanssa aloitimme liikkeillä. Ensimmäisenä siis se kamalan pitkä kaavio seuruuta, eli meidän painajainen. Isla ei alun alkaenkaan ollut kuulolla, vaan haahuili ja haisteli maata. Muutama askel sieltä täältä oli ihan ok pätkää. Siis jos aivan tokon tiukalla silmällä katsotaan. Perässä Isla pysyi. Täyskäännökset oli aivan kuutamolla. Pysähdyksessä kuitenkin skarppasi ja istuutui. :) Ihmisryhmän pujottelussa Isla joutui haistelemaan jonkun naisen taskua, mutta tuli mukana kuitenkin. Ja Istuutui kuitenkin ryhmän keskellä pysähdyttäessä. Vapaana seuruu oli ehkä hieman parempaa, vaikka kyllä näki että Isla oli aivan leipääntynyt ja pihalla. Välillä tuntui kuin se ei olisi tiennyt mitä tuli tehdä. Selvisimme kuitenkin tämän tehtävän läpi sitkeästi. Sitten tuli seuruusta istuminen, jossa Isla kävi miun odotusten mukaisesti maahan. Emme kyllä ole juurikaan kovin sitkeästi harjoitelleet istumaan jäämistä koska en halua vielä sekoittaa Ipeä ennen kun tokoiluja saadaan johonkin malliin.. Muuten olen tähän ihan tyytyväinen, reaktio käskyyn tuli samantien ja odotti kunnes pyysin sivulle. JES. Luoksetulo "kaavio" oli sitten ihan meidän päivän huippu. :) Lähes sellainen kuin olla pitää. Seuruu oli laiskahkoa, kontaktitonta, mutta vieressä se jolkotteli. Maahan meni heti käskystä, odotti tuli eteen käskystä ja perusasentoon heilahti, joskin perusasento jäi hieman vajaaksi. Tähän kuitenkin erittäin tyytyväinen. :)

Siitä siirryimme sitten paikkamakuuseen. Isla meni hyvin maahan ja jäi siihen, kun menin matkan päähän. Voin kyllä kertoa, että oli maailman pisimmät minuutit kun ei nähnyt mitä koira siellä puuhasi. Kipa oli meitä tsemppaamassa ja sanoi, että Isla oli muuten pitänyt päätä maassa ja ollut hyvin rauhallisen näköinen, mutta parimme ohjaaja huusi niin kovaa käskynsä että niiden jälkeen Isla oli jotenkin näyttänyt skarpimmalta, muttei ollut sen näköinen että olisi sinkaissut johonkin. Sitten se oli noussut seisomaan ja haistellut maata siitä kohtaa missä oli maannut. Oli varmaan alkanut vuotaa siinä kohtaa ja ollut hämillään, haistelun jälkeen Isla oli käynyt takaisin maahan, ja se oli ihmisiä huvittanut. Sitten kun parimme oli viimeisessä liikkeessä luoksetulossa, ja kun parin ohjaaja karjaisi tänne, hirmuisen kovaa, päätti miun Issukka ottaa hatkat ja mennä myös parin ohjaajan luo. Kutsuin Islan sitten pois ja hyvin se tuli takaisin. Vaikka Islan olisi pitänytkin kestää tuo häiriö, niin uskon että se oli uusi tilanne sille, ja oli siitäkin hieman kummissaan. Tähän karkaamiseen siis kariutui meidän BH tältä kertaa. Tuomari V. Makkonen sanoi myös, että selvästi näki, että tätä koiraa häiritsi juoksut tänään. Se oli iloinen, mutta jollain tapaa muilla mailla. Harmittaa ehkä hieman, että päätti lähteä livohkaan siitä paikkamakuusta, kun kuitenkin sekin oli jo melkein ohi se liike. Noh, nyt treenataan entistä enemmän häiriötreenejä, entistä kovemmissa paikoissa, niin ensi kerralla sitten paremmalla onnella mukaan. :) Hirmu mukavaa oli kuitenkin nyt käydä kokeilemassa.

Isla pääsi palkaksi n.13km lenkille, pariksi tunniksi ja nyt se on hyvin väsynyt. Tämmöinen sunnuntain päivä meillä. Täällä odotellaan kovasti seuraavia haasteita, kuten agilityn alkeiskurssin alkua, sekä Jyväskylä Kv näyttelyä. :) Bläksäkin on saapumassa meitä ilahduttamaan, kunhan neitosen juoksut ottavat loppuakseen. :) ♥