When We Stand Together

SaiPan fanisivuille pääsi kuva meidän tytöistä, kun saimme tyttöjen BOT-loimiin tuollaiset hihamerkit hyvään tarkoitukseen, jos saisivat kuvan todisteeksi.. Tällaisen saimme väsätyksi..

Elmo, Isla ja Maisa

Vuoden alkupäivinä kävimme kyläilemässä Nastolan suunnilla, jonne tuli myös Islan Elmo-veikka ja toki siellä oli emännöimässä Islan Maisa-sisko. :)

Isla ja Hilla pääsivät myös elämänsä ensimmäistä kertaa näkemään kanoja ja kukon!

Olipahan ihmettelemistä.

Issunen on leikkauksen jälkeen kenties luonteeltaan sen verran muovautunut, ettei se kenties enää ihan niin herkästi provosoidu toisen koiran yrittäessä jotakin.. Se on myös rauhoittunut huomattavasti, sen ei tarvitse enää koko ajan touhottaa jotakin. Sen huomasi hyvin Niinalla ollessamme, se pystyi makoilemaan sohvalla tyytyväisenä ilman, että piti koko ajan seurata mitä muualla tapahtuu. Se on myös leikkinyt valtavasti. Ja muutenkin vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä. :D

Hilla on kimpoillut sitten iloisesti Islankin edestä.. :D Hillan maltissa on vielä niin paljon petrattavaa, mutta kaikki aikanaan. Se on kyllä jokapaikan höylä sanonnan varsinaisessa merkityksessä. Iloinen sellainen.. Se on kyllä siinä mielessä helppo koira ottaa mukaan mihin tahansa, mutta sen vielä tarvitsee niin paljon matkailijalle tärkeitä taitoja harjoitella...

                                                                 

Maaginen otus on Hilla. Melkein kuin villieläin. Sitä kun seurailee kun se vapaana painattaa menemään, niin sen eleet ja ilmeet ovat hurjan paljon wild wild child luokkaa. Jää vain tuijottamaan. Se jolkottelee kuin susi, joka muistuttaa osittain kettua.. :D ...höystettynä jollakin pomppivalla luontokappaleella. <3

Kävimme miulle niin rakkaassa paikassa, äitini kotipaikassa Rautjärven perukoilla usean tunnin ulkoilutarkoituksella 19.1. Ja hyvin piti paikkansa, reilut 3h ulkoilua napakassa pakkas säässä. Mikäs sen parempaa. <3 

Kun nyt kuvapainotteista postausta on aloiteltu, niin jatketaan loppuun asti samalla tendenssillä..

Ja vielä muutamat fotot Neiti Kimpasesta.

Isla <3

Hilla, Hilppa, Kimpanen, HiiHii, BlueOne, Smurffiina..

16.1.2014

Sitten toit värit uudelleen
maailmaan mustavalkoiseen
Ois vaikeeta jos entiseen
mun täytyis palata

Ei siinä ois järkee
Sä oot mulle tärkee
Nyt mä tunnustan

En mä vois kuvitellakaan
ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä
Happy birthday sulle
Kun mä näen sut mun lähellä
sateenkaari nousee mun mielessä
Silmissä hyvää syntymäpäivää
Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan <3

Tasan vuosi sitten 16.1. muistan olleeni yövuorossa ja päivitelleeni pentublogia. Seuranneeni sinun syntymääsi.

Käsittämätöntä kuinka on vuosi vierähtänyt, ja miun pieni sininen, ei olekaan enää ihan niin pieni. Maaliskuun 8.sta päivästä tähän päivän ei tosiaan ole maailmani ollut enää niin mustavalkoinen. 

Lauman vahvistus on tuonut mukanaan erilaisia haasteita ratkottavaksi, ja niin paljon rakkautta lisää. Paljon on Hillariina vuodessa kehittynyt ja juniorisoitunut pentuvaiheen jälkeen, mutta on se vieläkin niin lapsi luonteeltaan, sekä ulkomuodoltaan.. Juoksuista ei ole tietoakaan ja muutenkin se muistuttaa erehdyttävästi pellossa kasvanutta villieläintä. :D

Tästä alkakoon kesääkohti tiivistyvä tokon salojen ratkominen ja katsotaan mitä muuta keksimmekään tehdä.

Hilla on lempeä luonteinen kengurubensalla ja kovalla äänellä varustettu lapsukainen, jolla ei välttämättä niin järin suurta miellyttämisen halua ole kuin esimerkiksi Islalla, mutta kova keskittyminen tekemiseen ja innolla tekemisen meininki kuitenkin. Keskittyminen tosin harhailee ajoittain, mutta niin sen toki kuuluukin. Hilppa Kimpanen tulee toimeen toisten koirien kanssa hienosti, se on aika alistuvaa sorttia, eikä se varmasti voisi uskoakaan että sille kukaan pahaa koskaan tekisi. Yhden raivostuttavimmista asioista voisi mainita tuon hyppimisen, ja keskivaikeat hammaspusut, tietysti kohti nenää.. Kyllä sen loppumiseksi on kovasti yritetty töitä tehdä, vaan vielä tarvitsee kovemmin yrittää..

Kyllä Hilla on jo nyt enemmän kuin toiveiden täyttymys.

pakollinen pönötys synttärilahjan kanssa.

It's always the darkest before you see the light.

Kaikki alkoi siitä, kun huomasin Islan käytöksessä jotakin perin merkillistä. Juoksut olivat n.puolessa välissä menossaan. Muutamana päivänä marraskuun alkupuolella oli töistä, taikka kaupasta tullessani Isla juonut reilun kokoisen vesikupillisensa täysin tyhjäksi, vaikka sen aina lähtiessäni täytän. (Tällä kertaa kiittelin itseäni siitä että se oli hyvä asia seurannan kannalta, että Isla ja Hillahan oli vieläkin rajattuna eri tiloihin poissaollessani). Sitten astui kuvioihin juomisen lisäksi myös yöllä useasti ulos pyytäminen ja lopulta tiistaina 5.11 ja keskiviikkona 6.11. oli myös isoja järven kokoisia lammikoita pissaa lattialla kotiin tullessani, tyhjän vesikupin lisäksi. Keskiviikkona oli myös oksennuslaikku lattialla, ja pari juoksu tippaa, jotka olivat jotenkin hieman limaisen oloiset. Isla oli myös jotenkin hieman väsähtäneempi. Mietin, josko sillä on pissatulehdus, tai kauhukuvana näin kohtutulehduksen. Niinpä pirautin Lappeenrannan eläinlääkäriin Tikalle, ja kyselin kauanko tätä tarvitsee miettiä.. 

Saimme ajan kohdun ja virtsarakon ultraukseen jo samalle päivälle klo 18.

Eläinlääkärimme oli nyt tälläkertaa uusi tuttavuus, mutta todella pätevän oloinen ja kaikinpuolin tyytyväinen olemme!

Isla siis utrattiin ja virtsarakko oli normaali, kohdussakaan ei ollut näkösällä nestekertymiä. Islasta otettiin verikokeet (tulehdusarvot: normaalirajoissa, punasoluarvot: normaalirajoissa, Elinarvot; maksa, munuaisarvot, proteiinit, elektrolyytit, sokeri: normaalirajoissa), 

sekä virtsanäyte suoraan rakosta. Pika stixauksessa ei ollut havaittavissa mitään tulehdusta, joten se näyte lähti bakt.viljelyyn. 

Islan ikenet olivat nihkeät, joten Isla jouduttiin myös laittamaan hetkeksi tiputukseen, kun oli typy kuivunut, joten juominen on tullut ihan tarpeeseen... Otettii myös näyte juoksuvuodosta, jossa kasvoikin paljon bakteereita ja tulehdusta havaittavissa. Lämpöä ei ollut. 

"Oireet viittaavat alkavaan kohtutulehdukseen, virtsatientulehduksen mahdollisuus on myös olemassa. Aloitetaan Antibioottikuuri kotona huomisaamusta alkaen, Isla sai ensimmäisen antibiootin pistoksena, sekä nestettä nahan alle. Kontrolliaika pe 8.11 klo 8, tai aikaisemmin jos koiran vointi ei ala paranemaan tai huononee."

Isla suostui kotona nukkumaan kun mie linnottauduin sen viereen lattialle.

Perjantaihin mennessä Isla oli samanlaisessa kunnossa, ehkä aavistuksen enemmän osallistui arkiaskareisiin, mutta selkeää muutosta perjantaiaamuun ei ollut. Sain itse järjestettyä pikapikaan työvuorot niin että sain vapaapäiväksi perjantain 8.11. Jos Isla jouduttaisiin leikkaamaan.

Siispä Islan virtsaviljelyn vastaus oli negatiivinen, joten virtsiitti se ei ollut. Kohdun ultrassa oli havaittavissa kohdunkaula edelleen auki, mutta kohtu erottui jotenkin selkeästi siitä, onneksi suuria nestemääriä siellä ei vielä ollut. Päädyimme hetken harkinnan jälkeen kohdunpoistoon, koska koiran vointi ei selkeästi ollut pelkällä antibiootilla kohentunut, ja koska oli vkl tulossa, ja tällä seudulla jos koiran vointi olisi viikonloppuna romahtanut niin ei päivystäjällä olisi välttämättä mahdollisuuksia leikkauksiin. Ja ell perusteli myös kuinka salakavala tuo märkäkohtu osaa olla. Siispä päätin, ettei tätä kauempaa tarvitse miettiä. 

Kyllä voi sydäntä raastaa jättää niin sanoinkuvailemattoman paljon rakkautta rauhoitettuna tutkimuspöydälle ja luottaa se toisten ihmisten käsiin. Ja sitten vain odottaa....

Hain Islan sitten kotiin joskus klo 11 jälkeen. Sitkeästi se taisteli puoli unessa kantopatjaa vastaan, joten miun piti lopulta se kantaa sylissä autoon, ja peitellä lämpimään matkan ajaksi. Kotona se pääsi olohuoneen sohvan viereen nurkkaan nukkumaan, ja paljon lämpimiä peitteitä päälle. Siihen urhea pikkumusta asettui nukkumaan loppupäiväksi. Hilla otti ilon irti siitä kun se rajattiin muualle taloon, tietysti syömään puolikasta hirvenkoipea yms ajanviete herkkua. :D

Islan toipuminen sujui päivä päivältä paremmin. Aluksi se oli monta päivää erittäin _VÄSYNYT_  ja kipeä. Se ilmensi sen selkeästi murisemalla ja hakeutumalla täysin omaan tilaansa. 

Sitten maanantaina se alkoi palautua, ja jaksoi jo hieman yrittää leikkiä, ja piti sitä hieman toppuutella. Sen jälkeen se alkoi todella toipua päivä päivältä paremmaksi. Tikit aukesivat osittain jo 3-4pv ennen tikkien poistoa. Haava oli kuitenkin siisti koko ajan. Kaksi kertaa päivässä sitä suihkuteltiin, sekä laimennetulla Betadinellä sitä hölväiltiin. Tikit poistimme itse 12 päivän päästä leikkauksesta, sillä haava oli erittäin siisti siinäkin kohtaa. Kyllä oli rankka operaatio niin henkisesti, sekä fyysisesti. Miulle kuitenkin varmasti vielä rankempi mitä Issulle :D !

Isla tottui lopulta kauluriinkin erinomaisen hyvin, ja oppi sen kanssa syömään, juomaan ja riehumaan. Kauluri otti osumaa ovenkarmiin jos toiseenkin.. :D 

Voisinko enää onnellisempi olla, kun miun niin urhea pikkumusta on nykyisi taas "back to business", kuten alla olevista (toissapäivänä otetuista) kuvistakin voi päätellä.

Onpas Issunen opetellut uusia järkeviä tai vähemmän järkeviä temppujakin ;)

sitten Hilppa Kimpanen......

Uutta on yritetty opetella kovasti, aina mahdollisuuksien, ajan ja vireystilan mukaan. Niin kotioloissa, kuin läheisillä kentilläkin. Lähinnä näyttelyn ja tokon saralla.

Typynen on edistynyt kovasti noutokapula treeneissä. Nostaa hyvin ja pienistä matkoista hakee ja palauttaa lähes syliin, mutta ajoittain on ollut pientä mälväilyä, jota kovasti koitetaan saada minimoitua ja pois...

Kävimme Jyväskylässä 17.11. kansainvälisessä näyttelyssä Hillan kanssa korkkaamassa viralliset geimit.. :D

Bortsuja oli hurja määrä ilmoitettuna. :) Junnuluokassa narttuja 4.

Dan Ericsson Ruotsista arvosteli Hillan näin vapaasti suomennettuna kutakuinkin näin:

"Hyvin feminiininen. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat. Ikäisekseen hyvä etuosa. Siro kroppa. Takaosaan tarvitaan "stabilointia". Hyvät liikkeet. Hyvä turkki."

Tällä Hilla korkkasi näytelmäuransa hienosti ollen Jun-Eri JUK3

Eipä junnutytöistä kukaan saanut Sa:ta.. Messarissa jatketaan harjoituksia. Hilla hyvin malttoi seisoa, mutta liikkeissä vaikkei se vedä, niin äkkiä tulee liian "töpöttävä" askel ja häntäkin hieman kohoaa muiden seurassa. Ei muutakun reeniä reeniä ;)

Villieläin, jonka kesyttäminen on vielä lapsentassuissa.. :D

Voi itku miten retuperällä

on koko kesän laahannut nämä blogi asiat.

Kesä oli yhtä vuoristorataa ja elämä on ollut niin hektistä että joko on ollut aivan voimaton tai yksinkertaisesti liian kiireinen blogia päivittelemään. Yritetäämpä nyt taas orientoitua. Yritän nyt kirjoitella kaiken olennaisen tähän postaukseen.

Aloitetaan Islan kuulumisilla.

Kuva: Sanni Muurmäki

Toukokuussa Isla kävi SBCAK:n erikoisnäyttelyssä, jossa kaikki mikä voi pieleen mennä, menikin. En itse handlannut Issua tällä kertaa, mutta se ei vaikuta mihinkään. Isla yritti purra tuomaria sen lähestyessä hampaita katsomaan. Ylläolevasta kuvastakin huomaa, että Isla ei ole lainkaan oma itsensä. Huoli Islasta kasvoi tämän tempauksen myötä, kun olin sitä keväällä hieronnut ja ihmetellyt, kun sen selkä vetää aina samalla tavalla jumiin, ja se sitä hieman jopa aristi. 

Varasin sitten ajan heti kesäkuun alulle ortopedille Kouvolan Univet eläinlääkäriasemalle. Halusin siitä selkäkuvat ja muutenkin tehdä sille nyt kaikki mahdollinen. 

Ajan saimme ell Johanna Mäkitaipaleelle, joka Islan tutki ennen kuvien ottamista. Isla ei aristanut tutkimuksissa mitään päätä käänneltäessä eikä se kotonakaan ontunut kertaakaan. Ainut mitä huomasin, oli se ettei Issu nukkunut enää sohvalla vaan oli siirtynyt lattialle, liekö sitten hyppy tuntunut epämukavalle kotioloissa? Autoon se hyppäsi, mutta veikkaisin siinä olevan niin kovat kierrokset päällä, ettei välttämättä muista/tajua varoa?!?!

Islalla oli kuonokoppa tutkimusten ajan minun pyynnöstäni. Kohti lannerankaa mentäessä Isla alkoi jännittyä, ja lumbosakraalivälistä (=viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen nikamaväli) kun ell painoi, lähti Islalta kokonaan takajalat alta, ja se lysähti miun käden päälle. 

(Nyt en tässä kohtaa jaksa käydä Islan selkäkuvia latailemaan koneelle, mutta minulla ne on kuitenkin cd:llä)

Islan kuvat selästä olivat puhtaat, nikamavälit olivat tasaiset ja siistit, viitteitä mistään spondyloosista ei tässä kohtaa ollut, sillä se oli yksi vaihtoehdoista, jonka halusin ehdottomasti pois, toinen on lumbosakraalistenoosi, jonka halusin tutkia. Islasta otettiin myös pyynnöstäni verikokeet, halusin että myös katsotaan Islan kakomisoireiden vuoksi sisäelimistä infoa, niin paljon kuin verikokeilla saadaan. 

Eläinlääkärin teksti Issusta:

"Isla-koira tuotiin Univet Kouvolan Eläinlääkäriasemalle selkäkipuilun ja aggressiivisuuden vuoksi. Oireet olivat alkaneet viime syksynä ja pahentuneet vähitellen kevään aikana. Isla on on alkanut olla varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, mutta nyt alkanut käyttäytyä aggressiivisesti. Selkälihakset menneet jumiin herkästi, mutta ei muita selkäkipuiluoireita (hyppäämishaluttomuutta, ontumista, ylösnousuvaikeuksia) Yleisvoinniltaan ollut normaali. Noin vuoden ikäisestä lähtien Isla on ajoittain kakistellut kurkkuaan. Sitä on tutkittu, mutta syytä ei ole löytynyt.

Perustutkimus/ontumistutkimus: Selkeä kipu viimeisen lannenikaman ja ristiluunvälissä (lumbosakraaliväli). Muualta selkärangan paltaatio / kaularangan taivutus ei tuottanut kipua. Ei kipua Etu- tai takajalkojen taivutuksissa/palpaatiossa. Ei kipua vatsaontelon palpaatiossa, imusolmukkeet normaalikokoiset, limakalvoväri ja kapillaarien täyttymisaika normaalit. Isla liikkuu reippaasti.

Isla rauhoitettiin ja sen selkäranka röntgenkuvattiin. Kuvissa ei havaittu kipuilua selittävää muutosta. Islalle aloitetaan tulehduskipulääkekuuri Meloxoral erillisen ohjeen mukaan. Isla pidetään levossa: ei hyppimistä, portaiden juoksemista tai riehumista. Mikäli Isla voi kipulääkekuurilla hyvin, sitä jatketaan vielä 2-4 -viikon ajan. Jos oireet palaavat tai edelleen jatkuvat, suosittelen lannerangan tietokonetomografiakuvausta.

Kakisteluoireiden vuoksi Islasta otettiin verinäytteet (maksa-, munuais-, elektrolyytti-, verensokeri-, proteiini-, amylaasi/lipaasi-, B12- ja folaattiarvot), joiden tuloksista soitan teille loppuviikosta. Päätös jatkohoidosta kakisteluoireiden osalta tehdään tulosten tultua. Harkintaan mahalaukun tähystys. Konrollikäynti 2-viikon kuluttua."

Meni puolitoista päivää, kun Johanna soitteli verikokeiden tuloksia, muuten olivat normaalin rajoissa arvot, mutta hieman oli kolesteroli koholla, epäili johtuvat öljystä, kun oli niin vähän. Mutta huolissaan oli Islan selkeästi koholla olevasta CRP:stä eli tulehdusarvosta. Sanoi, että vaikka ei olekaan tyypillisimmät oireet borreliaan, niin haluaa aloittaa Islalle vielä napakan antibioottikuurin, joka tepsii borreliaankin.

Isla alkoi voimaan iloisemmin, kun kipulääkkeet alkoivat tehota, se söi siis 4viikkoa kipulääkettä ja kahden viikon antibioottikuurin. Kaikki alkoi jo olla paremmin, mutta miuta kalvaa edelleenkin, mikä nosti Islan tulehdusarvot niin korkealle, ja mikä siellä selässä vaivaa/vaivasi?! 

Kipulääkkeen loppumisesta meni reilut kaksi viikkoa, kun se alkoi taas jännittyä omituisesti, joten syötin loput kipulääkkeet, viikon kuurin, sen koomin ei ole tähän päivään asti vaivaillut selkäongelmat. Isla ui melko paljon kesän aikana, ja muutenkin liikkui kevyemmin, ei kertaakaan käynyt hihnalenkillä asfaltilla. Vieraita kohtaan se on edelleen varautunut, mutta kun siihen ei kiinnitä huomiota, niin se on Islalle fine, siinä tilassa siihen on turha vieraan koskea.

Nyt on kotona suht normaali iloinen hännänheiluttaja ja sohvan jakaja. Juoksuja aloittelee näillä hetkillä ja karvansakin on unohtanut jonnekin. ;)

Kuva: Silja S.

Missähän sut tehtiin ?
Tähtien tuolla puolella
Muovailtiin huolella

Kaunis pieni koiranen,
Sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan
Toista sua ei milloinkaan <3

Täyttipä kesäkuun 26. päivä niin äärettömän rakas Issunen myös 4-vuotta. <3

Muutoin on Issu lenkkeillyt, leikkinyt, nukkunut ja elellyt normaalia elämää ja mitenkäs muuten kuin tavalliseen tapaansa täysillä. ;)

Rakas <3

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin
yksi pysyis kuitenkin
Minä Sinua vaan<3

Sittenpä Hillan kuulumiset:

Hilppa Kimpanen on suorittanut kasvutehtäväänsä oikein mallikkaasti. Tänään tasan 9kk, ja korkeutta alkaa olla jo siinä 50cm hujakoilla. Ehkä aavistuksen alle, mutta Issua se alkaa korkeudeltaan olla jopa ylikin, pää sillä on vielä kovin hento ja mihinkäs tässä kiire, kasvakoon penska rauhassa. <3

Kävipä Hilla helatorsaina mätsärissä 4kk ikäisenä. Mallikelpoisesti esiintyi sen ikäiseksi rääpäleeksi. :D Ei paljon häiriintynyt silloin ympäröivästä hälinästä. 

Kuva: Silja S.
Hillalla kuvassa ikää 5kk.

Hilla on henkisesti kasvanut kovasti tämän syksyn aikana. Hihnakäyttäytyminen on ajoittain jopa parempaa mitä Islalla ;) !!!!! Ja irti se on koko kesän ja syksyn ajan ollut minkä kerkeää, luoksetulo alkaa olla häiriöstä huolimatta aika hienoa! Mie oon ylpee tästä rakkaasta lapsosesta. Vielä pois kitkettävää on innostuessaan käsien tai nenän napsiminen. Miulle se ei enää nenään käy kiinni, mutta vieraammille kyllä. :/ Alistuvainen lapsukainen tämä on pääasiassa, mutta kyllä siellä luonnettakin alkaa löytyä ! Saattaa jopa takaisinkin uskaltaa jo sanoa, vaikka kovasti hakeekiin miusta turvaa.

Tokoilun saloja ollaan hyvin pienin askelin tehty. Olen halunnut tietoisesti pitää maltin kanssa pentuajan yli, ja vielä vähän kauemminkin, kun tää Hilppa Kimpanen on vielä NIIN lapsi mieleltään. En halua tappaa sitä tekemisen intoa liiallisella treenamisella, vaan odottelen hieman sen pään kypsymistä vielä ja sitten aletaan hiomaan pakettia kasaan pikku hiljalleen ! Moottoria tältä kaverilta kyllä löytyy!

Kuva: Silja S.

Hilla pääsi kesällä käymään satamassa Lappeenrannassa ihmisvilinään tutustumassa, ja on käynyt muutamia kertoja loppukesästä rauniotreeneissä. Lisäksi se on päässyt kasvattajalla asustelemaan viikon, kun itse kävin New Yorkissa.... :) On myös rakastunut kovasti veteen... Nykyään KAIKKI muta-, vesi- ja mutavesi lätäköt, lammet ja järvet on ihan PAKKO käydä tsekkaamassa...mahaplätsillä!

Hilla viikoa vajaa 9kk.

Hilla on nyt ilmoitettuna Jyväskylän KV näyttelyyn marraskuun puolen välin tienoille. Silloinhan on Hillan ekat viralliset kilpailut ja viralliset kenraaliharjoitukset jouluussa vastaan tulevaa messari viikonloppua... hahahh!!

Ainiin kävipä Hilla Mäntyharjun näyttelyssä 30.8.2013, ja Gunnel Holm palkitsi Hillan ainoana pentuluokkailaisena Kunniapalkinnoin, sekä Rop-pentupalkinnoin. :) <3

Laitetaanpa lopuksi vielä parit kuvat Hillastakin...

H 4kk.

Hilla 16vk.

Issulla on juoksut menoillansa, katsotaan onko huomenna mätsäripäivä, riippunee ilmasta paljonkin. Olis meinaan SBCAK:n järjestämät geimit Helatorstain kunniaks Lappeenrannassa. :) Ja vähä mietin, et josko Hillan harjotus debyytti olis siellä. :) Saas nährä.